28.2-2.3.2009

Perjantaina aamulla Ville keksi että lauantaina voisi oikeastaan lähteä Roomaan. Äiti ja isä kavereineen oli siellä lomalla ja aateltiin yllättää.

Roomasta löytyi hotelli helposti, matkaa kotiovelta hotellille kertyi 599 km.

Startattiin lauantaina ennen kahdeksaa. Ilma oli sumuinen ja tympeä, eipä harmittanut lähteä muihin maisemiin. Aurinko ilmestyi puolivälissä matkaa ja ilma lämpeni koko ajan.

Motarilla

Löydettiin helposti perille navigaattorin avulla. Netissä varotellaan paljon ettei Roomassa pidä turistin mennä ajamaan. Totta, jos ei ole navia tai varmaa tietoa mihin menee niin ei kannata. Liikenne ei kuitenkaan ole sen kummempaa kuin muissa suurkaupungeissa ja navin ohjeilla ajaminen ei tuottanut minkäänlaista tuskaa. Tosin enpä minä ajanutkaan vaan annoin valtavan hyviä neuvoja apparin paikalla. Saavuimme perille n. klo 13.30, ilma oli mahtava. Hiki valui ja ilman takkia pärjäsi.

Vietiin auto parkkihalliin turvaan ja mentiin hotelliin. Hotelli oli hieman kummallinen, kerrostalossa. Huoneiden siivous oli vielä kesken ja mentiin lähibaariin juomaan kaljat ja soittamaan isälle. Kaipa nuo yllättyivät kysymyksestä että tarjoattekos kaljat köyhille.

Katsastimme huoneen ja lähdimme samantien Colosseumille tapaamaan matkaseuraa. Rassin riemulla ei ollut rajoja, Irkun pää meinasi hajota kokonaan kun näkivät "mummon" pitkästä aikaa. Ja mukavahan se oli meidänkin nähdä.

On se hieno

Kävelimme vähän sivummalle ja istuimme baariin juomaan ne paljonpuhutut kaljat ja syötiin pitsat. Äiti talutti Rassia ja kun ruoka saapui pöytään, unohtui Rassi. Kiltti tarjoilija palautti koiran joka lähti reippaasti tutustumaan muihin terassilla istujiin.

Olisi menty Villen kanssa käymään Colosseumissa sisäpuolella mutta se oli juuri menossa kiinni niin jäi sitten väliin. Päätettiin lähteä vähän katselemaan ympärille, isä ja äiti kavereineen lähtivät hotellille huilaamaan pariksi tunniksi.

On niillä ollut joskus aikaa tusata kivirakennelmia

Käveltiin ensin Circus Maximus-nimiseen paikkaan. Aikoinaan gladiaattorit kisasivat siellä, nykysin toimii ulkoilualueena.

Jatkettiin matkaa. Pienen hortoilun jälkeen löydettiin kukkulalle josta avautui hieno näköala raunioille.

 

Kukkulalla oli aukio ja ihan itse Zeus oli ikuistettu patsaaseen.

Mitä tästäkin nyt sitten sanoisi...

Ja nämä suuret Rooman perustajat. Kaikki kuvasivat patsasta niin innolla etten päässyt tarpeeksi lähelle ja jouduin zoomilla ottamaan epätarkan kuvan.

Oltiin sovittu treffit Espanjalaisille portaille. Hypättiin metroon ja hurautettiin sinne. Oltiin etuajassa niin mentiin istumaan baariin toviksi.

Portaat (kovinkin suosittu hengauspaikka näköjään)

Baarissa Irkku sekosi

Köyhän miehen auto ja taustalla minä koirien kanssa

Sama romu ja aukiota (sekä kirkas kuu)

Hetki istuttiin koko porukka terassilla ja jatkettiin kohti suihkulähdettä (jonka nimen pääsin unohtamaan). Se oli valtava ja tosi hienosti tehty.

Perhepotretti

Kello oli paljon ja päivä oli ollut rankka. Hetkeksi vielä istuttiin terassille lepuuttamaan jalkoja. Miriäkin väsytti kauheasti.

Siitä sitten hotellille ja nukkumaan. Sovittiin seuraavaksi aamuksi treffit markkinoille.

Sunnuntai valkeni sateisena. Plääh, harmitti kyllä.

Näköalaa hotellin ikkunasta

Hotellin läheltä meni suora ratikka markkinoille. Tosin puolessa välissä matkaa piti kiivetä bussiin joka tuurasi ratikkaa. Matka kesti ikuisuuden mutta päästiin perille.

 

Portti markkinoille

Markkinat olivat suuret, toiseksi jäi Rhon markkinat.

Törmäsimme suomalaisiinkin. Ville kuuli kun takana puhuttiin suomeksi että mahtaa olla hankalaa liikkua pienien koirien kanssa täällä (markkinoilla). Ville kääntyi ja hymyillen totesi että ei ollenkaan. Hyvä muistutus, ei pidä arvostella ketään kuulomatkan päässä, aina voi käydä niin että ne ymmärtääkin...

Vaikka markkinat olivat suuret niin samaa tavaraa siellä oli kuin Rhossakin. Jätettiin matkaseuramme sinne ja lähdettiin itse Vatikaaniin.

Villelle sattui karttaa lukiessa virhe jos toinenkin. Matka kesti ikuisuuden ja kieltämättä meinasi tulla ärtynyt olo kun sateessa sählättiin sen liikkumisen kanssa. Päästiin kuitenkin perille.

Kadun päässä se jo näkyy

Pyhän Pietarin kirkon aukio

Turisti poseeraa

Satoi kaatamalla, koirat oli tosiaan meillä mukana joten emme päässeet pidemmälle. Kirkkoa olisi voinut käydä ihmettelemässä vuorotellen mutta jono sinne oli aika pitkä joten jätimme väliin.

Nakkasimme koirat hotelliin nukkumaan ja lähdimme syömään porukalla. Kuten aina Italiassa, kaikki paikat oli kiinni siihen aikaan kun nälkä olisi ollut. Lopuksi kysyimme ohikulkijalta ja löysimme hieman erikoisen ravintolan (olisiko ollut algerialainen tms). Ruoka tilattiin tiskiltä ja se lämmitettiin mikrossa. Halpaa, ihan syötävää ja maha tuli täyteen joten mitäpä sitä valittamaan.

Satoi edelleen ja päätettiin mennä hotellille hetkeksi lepuuttamaan jalkoja.

Illalla tavattiin äiti ja isä seitsemän maissa Colosseumilla ja lähdettiin kävellen katselemaan nähtävyyksiä.

Colosseum valaistuna

Toinen pömpeli valaistuna

Vittoria Emmanuel valaistuna

Masoleum

Jalat olivat ihan rikkipoikki ja lähdimme bussipysäkille. Bussi tuli juuri sopivasti joten hyvästely äitin ja isän kanssa oli pikainen. Outo havainto, bussiin pääsi kyllä meidän pienet koirat mutta isot koirat kuski heitti pihalle.

Suoraan hotellille ja nukkumaan, rankka päivä.

Ja maanantaina lähdettiin kotiin aamusta. Matka meni muuten hyvin mutta Firenzen kohdalla oli pikkupikku ruuhka.

Rooma oli yksi kauneimmista paikoista jonka olen nähnyt (tai tulen näkemään, luulisin). Kaksi päivää oli aivan liian vähän, toki tämän tiesimme jo lähtiessä. Ja ilman koiria sinne on vielä joskus palattava, vaikka koirat pääsevätkin melkein joka paikkaan ja vaikka ihmiset ihastelivat koiria jatkuvasti niin kyllähän ne hankaloittaa liikkumista, varsinkin sateella.