18-19.10.2008
Lauantaina lupasivat sadetta vähän joka puolelle niin ei kovin kauas viitsitty lähteä. Ilma oli pilvinen muttei vielä satanut niin lähdettiin taas joelle. Uiminen oli ihan poissa laskuista, sen verran viileää kuitenkin oli.
Lähdettiin uuteen suuntaan kävelemään. Mukava polku, koirat laukkasivat ja välillä otettiin kuvia.

Poseerausta, ainut edes sinnepäin onnistunut ryhmäkuva

Joki

Vietiin koirat kotiin ja lähdettiin vaihdattamaan öljyjä Nylykystä. Varattiin aika ja hetki oltiin kotosalla ja lähdettiin takaisin. Ville oli aikaa varatessa katsonut hinnastosta, öljynvaihto 25-40 e. Ei siis paha. Paikanpäällä selvisi että kyse oli pelkän työn hinnasta, öljyt maksoivat vielä siihen päälle. Summasta tuli suhteellisen suuri mutta toivottavasti oli eka ja vika kerta kun öljyä joudutaan vaihdattamaan.

Villen oli saatava kuva Nylykystä nosturissa. Minä piilouduin parkkipaikalle kun hävetti.

Sunnuntainakin piti olla sateista, ei kuitenkaan ollut. Hitusen kostea mutta aurinkoinen ilma, katsottiin googlemapsista paikka ja lähdettiin ajamaan. Mentiin Leccon lähelle eräälle nyppylälle tarkoituksena kävellä pikku lenkki.
Hiki virtasi, oli tuskaisen kuuma ja jyrkkä ylämäki ei asiaa auttanut. Onneksi välillä oli tasaista ja voitiin pitää juomatauko ja kuvata.

Tuonne kiivetään, ei nyt ehkä ihan korkeimmalle kallioille asti

Tasanen maasto loppui ja kiipeäminen jatkui. Ei kylläkään solaa kohti vaan solan yli.

Miri ei jaksanut eikä oikein päässyt pahimpia paikkoja joten kannoin sitä. Ja laahustin Villen perässä. Polulla oli kuitenkin helppo kulkea joten jatkettiin matkaa sitkeästi. Päätettiin kiivetä matalalle nyppylälle.
Koirille ei tullut evästä mukaan joten metsästivät itse ruokansa

Viimein matkaa oli enää muutama kymmenen metri. Ikävä kyllä se oli melkein pystysuoraa ruohikon peittämää rinnettä. Ville meni ensin, Irkku ketteränä piskinä seurasi suuremmitta ongelmitta. Ville huuteli että tulkaa vaan, ihan hyvät näkymät. Minulle jäi olkalaukku, Rassi ja Miri.
Miri liukastui heti kättelyssä joten otin sen kainaloon. Kompastuin olkalaukkuuni kontatessa. Näin Rassin liukastuvat enkä nähnyt tippuiko se vai jatkoiko matkaa. Käännyin katsomaan ylös Villeä ja sanomaan että jos voisi auttaa Rassia, minulla ei kädet riitä. Vaan eipä näkynyt Villeä. Oli sitten päättänyt mennä jo ottamaan aurinkoa ja makailemaan.
Huusin Rassia ja huolestuin ihan todella. Kainalossa oli Miri ja minä roikuin toisella kädellä ruohotupossa, jaloilla ei saanut mitään pitoa. Koitin laskea Mirin käsistäni että pääsisin eteenpäin, Miri lähti liukumaan ruohotupsujen päällä alaspäin, nappasin takasin kainaloon. Sain järjettömän raivokohtauksen, mikä ihmeen idea on jättää toinen yksin liukkaaseen rinteeseen koirien kanssa? Raivarin siivittämänä Villekin kuuli kutsuni ja tuli auttamaan Rassia, joka siis eteni hitaasti nurmikon seassa.

Pääsin ylös, tiputin tavarat ja makasin nurmikossa aikani ja koitin saada henkeä. Kiipeäminen oli jo sinällään rankka, hengästyneenä huutaminen ei helpota oloa.

Hetki istuttiin ja Ville lähti kiipeämään ylempänä olevalle kalliolle. Me koirien kanssa odoteltiin.

Tuonne Ville halusi

Kiipeämässä

Kalliolle kukkulalle jne

Nyppylä ja valloittaja

Pian kerättiin kamat ja lähdettiin alaspäin.

Menin edellä, tavallaan toimien tulppana koirille jos lähtevät liukamaan, ehdin napata kiinni. Ruohikko oli edelleen liukasta eikä jaloilla saanut kunnolla pitoa, täytyi siis pitää ruohotupsuista kiinni. Parin metrin korkeudella ote lipsahti ja laskin persmäkeä loppumatkan ja satutin kankkuni kiveen. Sattui niin että melkein tuli vedet silmiin. Ville nauroi mutta eipä nauraessa keskittynyt kiinnipitämiseen vaan lipesi samassa kohdassa ja satutti kankkunsa samaan kiveen. Minä nauroin.
Puolivälissä rinnettä huomattiin että olisihan sinne ylös mennyt polkukin. Vaan tuli harrastettua hyötyliikuntaa.