11.-13.4.2009

Ajat sitten päätettiin lähteä pääsiäiseksi vuorille. Koska täällä ei pitkäperjantai ole pyhäpäivä niin oletettiin Villen olevan töissä silloin ja varattiin hotelli lauantaista eteenpäin. Tietysti muutama päivä aikasemmin Villen pomot päättivät että pidetään se perjantai nyt kuitenkin vapaana. No, eipä tuo nyt niin vakavaa ollut yksi päivä kotosalla viettää.

Lähdettiin lauantaina aamusella ajamaan, suuntana Mont Blancin kupeessa oleva kylä Saint Gervais, Ranskan puolella siis. Loppupäässä matkaa piti mennä maksullisen tunnelin läpi. Homma tapahtui niin nopeasti ettei oikein ehditty edes ajattelemaan kun oltiin jo maksettu vain yhdensuuntainen lippu tunneliin. Maksoi reilut 30 e, edestakainen olisi ollut 40 e. Tunnelia ajellessa onnittelimme itseämme tästä loistavasti sähläyksestä. Saavuimme tunnelista Ranskan puolelle ja ehkä se yhdensuuntainen maksu ei niin tyhmää ollutkaan, jono tunneliin oli pitkä. Koska täällä on tullut saavutettua lähes zeniläinen mielentyyneys kaikkien sähläysten kanssa, emme jääneet asiaa sen enempää vatvomaan vaan totesimme että sen voinee selvittää myöhemminkin.

Ranskan puolella ajelemassa

Huoneen luovutus oli vastan neljän maissa ja kello oli n. klo 13. Käytiin turistitoimistossa hakemassa karttoja ja terassilla syömässä välipalaa ja päätettiin pyyhkäistä kohti vuoria koiralenkille.

Matkalla ylöspäin

Parkkipaikalla

Lunta oli paikkapaikoin ja lähdettiin kävelemään hiekkatietä pitkin. Irkulla oli hauskaa lumessa, juoksi ja pomppi. Ne jotka eivät juosseet ihan yhtä paljon, poseerasivat enemmän tai vähemmän. Yleensä vähemmän.

Kengät kastuivat ja vähän jo väsyttikin. Lähdettiin hotellille ja haaveilin jo kuinka heitän sängylle pitkäkseni ja otan puolen tunnin päikkärit. Saavuimme hotelliin ja aula oli tupatentäynnä meluavia brittejä. Ville taisteli tiensä tiskille ja koitin kuulla mitä puhuivat, en kuullut koska kakarat kiljuivat ja tappelivat vieressä. Alkoi näyttää huonolle ja meinasin jo vähän ruveta lämpiämään kun luulin että hotelli on ylibuukattu. Ei sentään, kyseiset britit eivät vain olleet tajunneet poistua klo 11 mennessä ja olivat sekoittaneet koko systeemin. Respan mies ehdotti että palaamme tunnin päästä ja ystävällisesti ehdotti tekemistäkin.

Hieman ärtyneessä mielentilassa raahasin laukut takaisin autoon ja lähdettiin kävelemään kylälle. Mentiin juomaan lasit punaviiniä, koirat tietysti mukana. Koirat olivat väsyneitä vuoristolenkin jälkeen, niin väsyneitä ettei Miri huomannut mihin istui.

Rassia harmitti kovin, Rassin vesimukissa oli jotain ylimäärästä.

Palattiin hotellille ja ihme ja kumma, päästiin huoneeseen. Hotelli oli yhtä sokkeloa ja ovien läpi kulkemista mutta huone oli ihan siisti ja mukava.

Näkymä partsilta

Irkku partsilla

Oltiin huoneessa hetki ja juotiin lasit viiniä. Koirat simahtivat ja me lähdettiin kylille syömään. Hetken arpomisen jälkeen päädyttiin pitsalle. Ihan hinnoissaan, kuten viinikin, vähän kummalliset mutta hyvää kaikenkaikkiaan. Otettiin jälkkäriksi jätskiä, Ville teki pienen virheen ja otti jätskiä jossa oli viskiä. Näin kyllä baaritiskille kun tekivät annosta ja ihmettelin kun vapaalla kädellä kaatoivat viskin, en siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota.

Ruoan jälkeen kävelimme hetken ja kävimme vielä yhdet drinkit juomassa. Viereisessä kirkossa oli jokin pääsiäisjuhla.

Lähdettiin hotellille päin, koiria käyttämään ja nukkumaan. Villelle ei tuo viski oikein sovi...

Mieli kevyt, askel vakaa....

Sunnuntaina herättiin ajoissa ja jollakulla oli pääkipua. Se joku en ollut minä.

Käytiin aamupalalla. Patonki oli hyvää mutta munien keittämisestä lähtien kaiken sai tehdä itse. Olipahan kuitenkin seisova pöytä eli sai ahtaa niin paljon kuin halusi.

Lähdettiin Chamonixiin josta lähtee köysiratas Mont Blancille. Hotellin respa oli meitä illalla varoitellut ettei koiria oteta hissiin, käytiin kuitenkin kysymässä. Tottahan tuo puhui, ei otettu. Nieltiin kiukku ja lähdettiin junalla toiseen mestaan.

Kyseessä oli jonkinlainen ikijäätikkö. Ikävä kyllä jäätikölle menevä hissi oli pois käytöstä joten palloilimme ympäriinsä ylempänä, korkeutta n. 1900 metriä.

Jäätikköä

Kummallinen pilvimassa

Ylihintainen rafla

Vuoristojuna

Varmaan parisen tuntia viihdyttiin ylhäällä ja lähdettiin alas kylälle. Nätti kaupunki, varmasti olisi ollut mukava viipyä siellä pitempäänkin.

Käytiin huoneessa ruokkimassa koirat ja lähdettiin hetkeksi kävelemään vielä niiden kanssa ennen ruokailua.

Kysyttiin respan avuliaalta mieheltä vaihtoehdoista poispääsyyn, tulomatkan tunnelia välttäen. Täytenä idioottinahan se meitä piti kun ei oltu edestakaista lippua ostettu, neuvoi kuitenkin reittiä Sveitsin kautta, siellä on myös maksullinen tunneli mutta halvempi. Hyvä, menemme kotiin siis sieltä.

Polkua pitkin kosken vierestä kylille

Saint Gervaisin aukio

Käveltiin hetki ja vietiin yliväsyneet koirat takaisin hotelliin. Ei siinä montaa minuuttia mennyt ennen uuvahtamista, koirilla siis.

Käytiin syömässä suht edullinen menu. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä vaikkei ihan kaikista ruokalajeista päästy selvyyteen että mitä ne olivat. Reissun ainoat kaljat juotiin koska viini olisi maksanut enemmän kuin safkat, ylihintaiset pienet lämpimät kaljat.

Hotellille, koirien iltapissa ja nukkumaan.

Aamulla lähdettiin melko pian aamupalan jälkeen.

Vuoria autosta

Navigaattorin opastuksella löydettiin tiemme vuorelle Sveitsin puolella, n. 1500 m korkeutta. Käveltiin hetki ja annettiin koirien juosta.

Tuli iso rähinä

Maisemaa

Siitä sitten ajeltiinkin suorinta tietä kotiin. Yksi pysähdys ja kun autosta kampesi ulos niin tuntui kuin saunaan olisi tullut, varjossa yli 20. Loppumatka oli hitusen tylsä joten kikkailin kameran kanssa ja kuvailin peilin kautta.

Kaikenkaikkiaan kiva reissu. Muutamia huomioita tuli kyllä tehtyä...

Ranskalaiset ovat todella tylyä ja tympeää porukkaa. Hotellin respa oli kyllä sinällään poikkeus, suorastaan yli-innokas auttamaan ja neuvomaan. Häneltäkin tosin ainut aito hymy tuli silloin kun hän meille nauroi, kuullessaan ettei ostettu menopaluu-lippua tunneliin. Mutta pääasiassa kaikki palvelu on tylyä ja onnetonta.

Ero italialaisiin on siis valtava, Suomesta jos matkustaisin Ranskaan niin tuskin näin vahvasti huomaisin eroa.

Kuluneiden 11 kuukauden aikana on sittenkin italia jäänyt takaraivoon jonkin verran. Osaan ranskaa vähäsen mutta koko ajan puhuin italiaa, ellen keskittynyt ja miettinyt etukäteen mitä sanon. Kauhulla odotan Suomeen paluuta, minua luultavasti pidetään brassailevana snobina jos sielläkin italiaa vahingossa puhun.

Olen ennenkin huomannut ettei Ranskassa vesiputkisto ole tällä vuosituhannella. Ei tässäkään hotellissa. Vedenpaineesta oli turha edes puhua ja jos vedit vessan suihkun aikana niin vesi muuttui tulikuumaksi.

Kiva oli palata kotiin huilimaan pariksi päiväksi, ensi viikonloppuna Gardalle!