Lauantai 31.5.2008
Herätys äiteen luona oli n. klo 4.45. Aamupalan jälkeen suunnistimme kentälle. Hassunhauskaa tulevaa lentomatkaa povasi suht hyvin se että kukaan ei huomannut että Miri riisui pantansa ja mennä viuhtoi itsekseen. Onneksi ei kauas.
Jonotettiin, käytiin maksamassa koirat, jonotettiin. Ihmisiä tulvi oikealta ja vasemmalta silittämään.
Päästiin koneeseen (ketään ei kiinnostanut koirien paperit passintarkastuksessa tms) ja piippaus alkoi. PiippiipPIIP.
Juttelimme, paijasimme, kielsimme, emme huomanneet. Rassi nukkui nätisti omassa kassissaan. Matkaa oli ehkä tunti jäljellä kun havaitsimme tyttöjen paskoneen kantokassiinsa. En mene seuraaviin tapahtumiin sen tarkemmin, kunhan vieläkin säälin vieressämme istunutta.

Vihdoin olimme Milanon lentokentällä. Suunnistimme kahden märän ja yhden normaalin koiran kanssa passintarkastuksen läpi. Ketään ei kiinnostanut koirien paperit tai sirut. Lienee tämä EU-aika? Koirilla riitti ihailijoita, belli bellikuului joka puolelta. Ville lähti etsimään rahdin kautta tullutta laukkuamme (tai siis yhtä niistä) ja me jäätiin koirien kanssa viettämän puolentoista tunnin laatuaikaa terminaaliin.
Ja sitten suunnistettiin etsimään taksia johon mahtuu meidän laukut (laukuilla yhteispainoa n. 70 kg) ja joka ottaa koirat kyytiin. Löytyi ja päästiin matkaan.
Matkalta Ville koitti soittaa vuokraisännälle että ollaan puolen tunnin päästä siellä, jos ne nykkelit saisi. Siellä vastasi rouva joka kyllä puhuu enemmän kuin tarpeeksi, ikävä kyllä pelkkää italiaa. Ja lopuksi luuri korvaan. Päivä oli ollut pitkä ja rankka kaikkine heräämisineen ja ripuleineen ja kylmä hiki käväisi otsalla. Perille tultiin silti ja Ville soitti uudelleen, saatiin jopa oikea ihminen langan päähän. Ja hetken päästä ko pariskunta saapui. Iloisia ja puheliaita. Mies puhuu loistavaa englantia, rouva siis ei. Se ei päässyt rouvaa haittaamaan, talutteli minua kädestä pitkin asuntoa ja kälätti. Lupasivat viedä meidät kauppaan ruokaostoksille.
Ja tämä asunto sitten. Jos kovalla kädellä suomennetaan niin tätä mainostettiin 60 neliöisenä kaksiona. Itse elin siis kuvitelmassa että on makkari, kylppäri, olohuone ja keittiö/keittokomero/tupakeittiö. Tässä ei ole 60 neliötä, ehkä sitten jos laskee parvekkeen, autotallin ja varaston mukaan. Tässä on kaksi huonetta kyllä, keittiö on kuitenkin yksi huone jossa on keittiökalusteet, pieni pöytä ja sohva. Mutta positiivisin mielin, ei me sitä tilaa nyt enempiä tarvita, onpahan vähemmän siivottavaa. Ja parveke on iso ja mukava.

Näkymää parvekkeelta vasemmalle:

Ja suoraan eteenpäin...

Olimme sopineet vuokraisännän kanssa kellonajan monelta tulevat noutamaan ja jäimme keskenämme. Kaasua ei ollut vielä kytketty joten hella ei toiminut. Tämä hieman kohotutti kulmia koska tässä maassa ei suosita normaalia kahvinkeitintä ja kiehuva vesi olisi helpoin saada hellalta. Seuraava havainto oli ettei tule kuumaa vettä. Kyseessä siis lauantai ja seuraava arkipäivä vasta tiistaina, lisättiin kysyttävien asioiden listaan.
Kävimme kävelyllä tutustumassa tähän pikkukylään. Lucernatessa siis ollaan ja hyvin pieni tuppukylä. Täällä on kahvila/baari, noutopitseria, toinen baari ja jokin pikkukauppa. Aukioloissa ei ole mitään logiikkaa, samaan aikaan eivät ole vahingossakaan auki. Viettävät siestaa joten ovat sen ajan kiinni. Mutta ihmiset ovat kovin ystävällisiä ja puhuvat paljon, tosin pelkkää italiaa. Monet tervehtivät, koirista meidät taidetaan täälläkin tunnistaa.
Melkein jokaisella pihalla on koira, vähemmän lenkittävät kuitenkin...
Kello lähestyi neljää ja sovimme Villen menevän kauppaan, mielelläni olisin mennyt mutta en koiria halunnut vielä jättää keskenään. Ville tuli takaisin ja hehkutti innoissaan, "sinne Supermarketiin ei ole ku joku kilometri, mennään kohta koirien kanssa sinne ni säkin voit käydä". No mikä jottei, kilometrin vielä viitsii raahata ostoksia.

Lähdimme siis myöhemmin tallustamaan. Oltiin kävelty kilometrin verran kun Ville osoitti lippuja ja sanoi että se on heti noiden jälkeen. Ok, ei ole paha matka. Ohitettiin liput ja avautui kovin pitkä ja kovin autio suora. Ville kuitenkin vakuutti ettei ole missään nimessä enää pitkä matka. Matkaa oli kertynyt ehkä 2 km kun Villekin jo myönsi että on saattanut käydä virhearvio matkan suhteen. Koirat laahautuivat umpiväsyneinä perässä, jalkakäytävä oli kapea ja aina välillä jokin tappajan sukua oleva vahtikoira hyökkäsi riehumaan aidan takan. Kokonaismatkaksi arvioisin jonkin 3 km. Eihän se sinällään paha matka ole mutta väsyneenä järkyttävässä kuumuudessa se jo vähän hyydytti. Paluumatka varsinkin kun ostin vähän punkkua ja limpparia ja ne piti kantaa.

Vuokraisäntä oli saanut lämpivän veden toimimaan ja kävin kylvyssä joka helpotti oloa. Ensimmäinen päivä oli aika pitkälti paketissa, syötiin vähän ja maisteltiin punkkua ja käytiin nukkumaan. Ja nukuttiin melkein 12 h.

1.6.2008
Herättiin aamulla pitkien ja hartaiden yöunien jälkeen. Keksimme että lämmitämme uunissa vettä. Vettä kattilaan ja kattila uuniin. Tusailin siinä muuta samalla kun jossain vaiheessa huomattiin ettei homma etene. Uuni oli kylmä.
Olin aikasemmin kokeillut että se lämpenee joten hieman hämmensi. Samalla huomattiin että jääkaappi oli hyytynyt ja Ville juoksi alakertaan pääkatkasijalle. Kaikki alkoi toimia kunnes taas parin minuutin päästä sammuivat.
Samaan aikaan seurattiin veden pätkimistä. Ei vettä, tulee vettä, tulee vain kylmää vettä, ei tule vettä jnejne.
Kumma maa.
Mentiin siis kahville läheiseen kahvilaan. Päätettiin soittaa myöhemmin vuokraisännälle ja lähdettiin kahvin jälkeen kävellen Rho:hon, läheiseen kylään. Muuten oli mukava päivä, ei vain löytynyt pankkiautomaattia. Mutta mukava vähän isompi pikkukylä. Kävimme kaupassa jossa Ville keksi ostavansa pyörän. Ei ollut varaa kuin yhteen joten luovuin suosiolla, pyörällä on helppo Villen polkea töihin. Kello oli n. 15 kun raahasin ostoksiani kaupasta. Aurinko porotti ja reppu painoi ja todella kaipasin autoa. Hyötyliikuntaa se vaan on ja hyvää sellaista. En kyllä siltikään enää suostu raahaamaan ainuttakaan nesteitä sisältävää pulloa kävellen, se jää sellaselle jolla on pyörä.

Kylän raitti:

Teimme salaattia ja söimme vähän homaria ja keksejä. Vähän vain koska suunnitelmissa oli käydä ostamassa pitsaa.
Ville meni käymään vuokraisännällä koska soittaminen kävi yhtä näppärästi kuin edelliselläkin kerralla, kauhea määrä italiaa ja luuri korvaan. Pienen setvimisen jälkeen rupesi selviämään sähköongelma. Vuokraisäntä lupasi palata asiaan seuraavana päivänä mutta ilmeisesti sähkösopimus oli tehty liian pienelle määrälle sähköä tms.

Pelasimme korttia ja lähdettiin pitseriaan. Kaikki tuijotti mutta siihen alkaa jo tottua. Eipä näin pienessä kylässä usein näe ulkomaalaisia. Pitsa oli oikein hyvää, n. 5 € per lätty. Siinä alkoikin jo olemaan nukkuma-aika, hetki istuttiin parvekkeella ja lueskeltiin kirjaa.

2.6.2008 Jokin tasavallanpäivä
Aamulla herättiin jo kahdeksan pintaan. Kahvista ei edes haaveiltu vaan vedettiin huiviin energiajuomat. Se ei muuten ole sama kuin kahvi, tätä kirjottaessa (n klo 15) on vieläkin olo ettei ole herännyt. Vuokraisäntä paukkasi perheineen paikalla aika ajoissa ja halusi nähdä kun sähköt katkeavat. Näytettiin ja niinhän ne katkesi. Onneksi asia selvisi, moka sähkösopimuksessa ja pitäisi huomenna korjaantua. Luksusta, ei tartte aina sammuttaa jääkaappia kun tekee jotain. Vesi pätki taas aamulla ja oli jonkun aikaa poissa.
Meidän piti lähteä Rho:hon markkinoille mutta sahalaita ilmestyi silmäkulmaan eli migreeni teki tuloaan. Pari nappia ja makailin sängyssä. Ei ehditty markkinoille (tai ei kannattanut lähteä jalan sinne asti kun 12.30 loppuivat) mutta käytiin heittämässä lenkki uusissa maisemissa. Ville lähti vielä kokeilemaan uudenkarheaa pyöräänsä.

Mirillä on kovin kuuma:

3.6.2008
Ville lähti aamulla töihin ja heräilin samaan aikaan. Käytin koirat jne aamutoimet ja hetken istuskelin ja
ihmettelin maailman menoa. Kymmeneltä lähdin kauppaan. Kävelin paikallisen Tobacco-kauppaan, tietääkseni ainut paikka josta saa bussilippuja. Ensimmäinen sitruunan syönyt ihminen oli myyjänä mutta myi liput kuitenkin.
Pitäisi ostaa varmaan enemmän niitäkin, sekin pölvästi viettää sitä siestaa.
Bussi lähti vasta 10.40 joten aikaa oli vielä 20 min. Kyllästyin seisomaan kadulla kun ihmiset tuijottavat ja
menin kahvilaan. Kahvilanpitäjä tervehti iloisesti. Ilmeisesti kyseessä on joku miesten hengauspaikka, paria naispuolista myyjää lukuunottamatta siellä ei näy naisia. No, siihen asti että saan kahvinkeittomahdollisuuden kotiin niin pakkohan siellä on käydä. Tosin ihan rauhassa saa istua, muutama asiakas tuijotti.
Bussi tuli ajallaan ja kierteli kaikki lähiöt mutta nopeasti meni perille. Bussipysäkin vieressä olisi ollut
supermarket mutten tykkää siitä, kovin suppeat valikoimat tai siltä ainakin tuntuu. Kävelin siis hieman kauempana olevaan.
Hoidin ostokset ja kaupassa muutama tätsy selitti jotain. Ei aavistustakaan mitä, kaikille tarjoilin tuttua
lausetta non parlo italiano. Kassajonossa eräs täti vielä kerran jotain selvitti ja vastasin samalla tavalla. Koko halvatun kauppa rupesi nauramaan paitsi ne jotka tuijottivat suu auki. Näytin luultavasti ajovaloihin pysähtyneeltä jänikseltä kun koitin päästä kärryille aiheesta. Maksoin ja poistuin ja edelleen mietin että mitä halvattua siinä tapahtu. En millään jaksa uskoa sanoneeni mitään hassua, kotona tarkistin ja minulla ei ollut naamassa mitään ylimäärästä tai häntää kasvanut. Ehkäpä turistit eivät vaan käy siellä ja onpahan tämän maan asukit muutenkin toisinaan vähän erikoisia vaikka onneksi iloisia.

4.6.2008
Ville haki eilen netin, paikallisen mokkulan. Mutta kun ei tässä maassa mikään vaan toimi. Eilinen ilta taisteltiin ja tämän aamupäivän taistelin. Ei mene nettiin ei. Ohjeet toki ovat, semmosella 5x5cm paperilla italiaksi. Sanakirja ei luonnollisesti tunne mitään niistä sanoista. Sataa kaatamalla ja koirat nukkuvat joten hyvä päivä taistella mokoman systeemin kanssa.
Taistelun tuoksinnassa alkoi kuitenkin kahvia tekemään kauheasti mieli. Edelleen satoi joten ei huvittanut lähteä ulos kahvilaan. Ja sitä kaasuahan meillä ei vieläkään ole, puhumattakaan uunivuoasta. Aikasemmin tätä olimme pähkäilleet ja Ville vakuutti että kattilan voi laittaa uuniin. Väitin vastaan, tosin aika ponnettomasti. Jotenkin tuntui etteise ole hyvä idea mutten osannut perustella. Joten kattilaan vettä ja se uuniin. Seisoin uunin vieressä mahdollisen räjähdyksen tms katastrofin varalta. Kaikki näytti hyvälle joten pyyhin pöytiä samalla kunnes haistoin sen. Hyvin erikoinen haju. Kurkin uuniin ja kaikki tuntui olevan hyvin. Haju voimistui ja tempasin kattilan sieltä ulos.
Mikä siinä sitten menikään pieleen... Kattila ei mustunut muttei todellakaan sopinut sinne uuniin, en kokeile toiste.
Vesi oli kuitenkin lämmennyt ja askartelin suodatinpussin talouspaperista ja aloin valuttamaan. No joo, jos se vesi tuntuu sormeen lämpimältä, se ei tarkoita että se olisi niin lämmintä että se maistuisi hyvälle. Sinne meni viemäriin minun kahvikupponen ja vieläkin tuuletan sitä hajua pois. Ihan hävetti kun kuulin naapurin kulkevan rapussa, toivottavasti se haju ei levinnyt sinnekin...

Rassi ja Irkku:

5.6.2008
Ja taas sataa. Suomessa on salettiin aurinkoista.
Irkku järkkäili loppumattomalla paskahädällään minulle tekemistä koko yöksi ja aamuksi. Kyllä se nyt nukkuu, tekisi mieli tökkiä nenään sitä.
Pelailin pasianssia ja suunnittelin ohjelmaa (mennäkö Rho:hon nyt, myöhemmin vaiko huomenna) kun muistin eilen ostaneeni sen halvatun uunivuoan. Uuni päälle, vuokaan vettä ja kahvinkeittoon! Nenä kiinni uuninluukussa tutkin mitä tapahtuu, toistuuko eilinen. Ei haissut ja kun vesi alkoi kiehumaan niin riemun kiljahdukset kantoivat varmaan naapuriin asti.
Vuokraisäntä väitti Villelle ettei niiden kahvi tartte suodatinpussia. Epäilen kuitenkin että niillä on käytössä
kehittyneemmät välineet kuin minulla (Suomesta ostettu muovinen suodatintötsä ja kahvikuppi) joten taas askartelin talouspaperista suodatinpussin ja laitoin kahvit. Vettä sekaan ja kahvi alkoi valumaan kuppiin. Lisäsin maitoa ja maistoin. Noo... Olihan se kitkerää, kuin kolme tuntia keittimessä seissyttä mutta se oli kahvia. Elämä tuntuu taas helpommalta.
Ensi maanantaina paikalle saapuu kaasunkytkijäkin. Sitten sujuu vähän helpommin tuo kahvinkin keitto.

Nettikin saatiin toimimaan, hirveän säätämisen jälkeen. Selvisi myös miksi ne aikasemmin siellä kaupassa minulle niin nauroivat, näitä naurattaa se ettei osaa italiaa. Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaset...