16.12.2008
Luulisi että puolessa vuodessa olisin jo tottunut postiin ja sen joustavaan ja jouhevaan palveluun. Luulisi.
Viime viikolla muistin että joulukin tulee ja ostimme joulukortit. Jo niiden hankinta oli oma operaationsa. En mielelläni maksaisi 2,50-4 € yhdestä kortista, muunlaisia meinasi olla haastavaa löytää. Löytyi ja mukana oli kirjekuoretkin ja kaikkea.
Kirjoitimme kortit ja osoitteet ja perjantaina menin postiin. Ojensin kuoret ja alkoi molotus ja käsien viskominen, lopuksi ymmärsin että kuoret olivat liian pieniä.
Tämä herätti erinäisiä ajatuksia. Miksi ihmeessä myydään kirjekuoria joita ei voi lähettää postitse? Onko tämä vain tämän maan typeryys (luultavasti) vai onko vuosien varrella jäänyt useampi vastaanottaja ilman kirjettä kun Suomessa olen surutta työntänyt postituskoneen läpi pienimmätkin kuoret?
En osannut kysyä olisiko heillä myydä kuoria, en myöskään halunnut jäädä sinne askartelemaan ja jonottamaan uudelleen joten nappasin pienet kuoreni ja lähdin kotiin.

Maanantaina muistui mieleen että niin ne kortit. Luultavasti olin tahallisesti koittanut asian unohtaa ja toivonut että kortit löytävät itsekseen isompaan kuoreen ja postiin. Askartelimme jättikuorista sopivammat kuoret. Ja aamulla lähdin uudelleen postiin. Annoin kuoret ja työnsin jo rahaa perään kun alkoi uusi molotus. En tajunnut sanaakaan.
Tähän asti postintädit ovat vain toistaneet samaa lausetta kunnes olen sen tajunnut (tai joku ystävällinen sielu on avannut sanaisen arkkunsa ja kääntänyt englanniksi) ja valuin jo pää tiskiä kohden epätoivon vallassa. Ymmärsin hidastetusta versiosta että se kysyy jotain kuoren sisällöstä. En tiedä mikä on joulukortti ja minusta se ei kuulunutkaan postille. Lopuksi täti kaivoi seteleitä ja huitoi niitä kuoreen päin. Juuei ole rahaa siellä ja homma jatkui.
Työnsin innokkaasti rahaa edelleen että ota tämä ja päästä mut piinasta. Alkoi mittailu ja kuorien tutkiminen. Ilmeisesti askartelumme tulokset eivät täyttäneet kaikkia kriteereitä, kovasti täti kuoria näytteli ja huitoi käsiään. Minua ei enää kiinnostanut, en välittänyt, kohauttelin olkapäitäni ja heiluttelin käsiäni samalla tavalla. Täti ilmeisesti kyllästyi koska alkoi kirjottamaan hintoja ylös. Vihdoin! Kortit lähti postiin ja minä pääsin pois.

Jäi vain ihmetyttämään miten neljälle samanlaiselle kuorelle (sisällöltään ja ulkoasultaan) voi olla niin monta eri hintaa. En jäänyt kysymään asiasta.

Onneksi viikon päästä olen Dolomiiteillä hotellissa kaukana tästä kylästä ja tuosta postista.