20.6.2008
Tarkoitus oli mennä illaksi Milanoon. Olimme sopineet että tulen bussilla metroasemalle ja siitä metroon jossa tapaamme, Ville tulisi suoraan töistä. Se kesä todella tuli ja oli todella kuuma. Matkasin bussilla Rhohon ja katsoin että seuraava bussi metroasemalle lähtee kolmen vartin päästä. Eipä se mitään, kävin terassilla juomassa kaljan.
Menin suht hyvissä ajoin pysäkille ja koko asema oli täynnä poliiseja, paloautoja ja ambulansseja. Ja kaikki tuijotti aseman katolle. Joku vatipää istui katolla ja oli kiinnittänyt savupiippuun lipun jossa luki jotain, en saanut selvää mitä. Kuuntelin mitä muut puhuivat, jokin protesti oli kyseessä. Paloautolla nostivat poliiseja katolle ja tyyppi uhkaili hyppäävänsä. Pari bussia lähti mutta sitten rupesi näyttämään huonolle, poliisit sulkivat aseman. Bussi olisi lähtenyt viiden minuutin päästä. Ja siinä seistiin. Kun bussi (jota ei edes näkynyt) oli myöhässä vartin niin soitin Villelle että otapa pyörä ja polkase tänne, minä en täältä liikkeelle pääse...
Tunnin tämä urhoollinen protestoija istui katolla kunnes poliisit löysivät hänen tutun joka puhui hänet alas. Idiootti. Tilanne oli ohi ja bussit lähtivät kulkemaan ja Ville oli jo Rhossa. Suunnitelman muutos, päätimme viettää illan siellä, kävimme syömässä ja parilla bissellä. Jollain lienee jotain meitä vastaan kun aivan järjestelmällisesti kaikki menee pieleen...

Päivällä päivääni kävi myös ilahduttamassa laajakaistamies. Ei mitään tietoa onko meillä nyt sitä vai ei, kielimuuri. Mies painoi päätään käsiinsä ja valitti mamma mia kun en tajunnut. Meillä oli mukava kaksituntinen.

Pullo vinkkua päivässä pitää mielen virkeänä