19.7.2008
Ja tällä kertaa kohteena oli kansallispuisto Gran Paradiso. Lähdettiin ajoissa, Ville kävi Torinossa katsomassa autoa. Odotin koirien kanssa autossa ja hätyyttelin muutamaa kerjäläistä. Suht ruma kaupunki, ei minun makuun.
Jatkettiin matkaa ja päästiin luonnonpuiston alueelle. Ajeltiin ristiinrastiin teitä ja lopuksi pysähdyimme syömään eväitä. Siellä virtasi jonkinsorttinen vuoristopuro ja Ville näki ylämäessä kielekkeen jolle olisi pitänyt päästä. Ville rynni edellä ja minä perässä koiria autellen. Rassia rupesi jännittämään ja jouduin raahaamaan sitä kainalossa, toisella kädellä autoin Miriä ja Irkkua ja välillä roikuin kiven syrjässä kun puron ylityksessä kastuneet crocsit lipsui. Parin metrin jälkeen kerroin että minä ja koirat ei tulla ko kielekkeelle, mene keskenäsi. Koitimme etsiä alempaa eväspaikkaa muttei löytynyt mitään hyvää joten ajoimme autolla vähän eteenpäin.
Sieltä sitten löytyikin ihan mukava paikka. Syötiin eväät ja Ville kävi uimassa. Takaisin luontoon-teeman mukaisesti Ville koki myös riu'ulla istumisen ihmeet (lienee tuttua armeijasta?).

Uimassa

Pian siitä sitten jatkettiin matkaa. Ajettiin takasin ja käännyttiin puiston rajalla toiseen suuntaan ja ajeltiin jonkin aikaa. Ja sieltä löytyikin äärimmäisen nätti tie joka vei korkealle vuoristoon. Pysähdyttiin n. 2300-2500 metrin korkeudessa ja lähdettiin koirien kanssa kapuamaan vuorelle. Tai vuorella sijaitsevalle kukkulalle. Tai jollekin. Myönnän että meinasi happi loppua sen kipuamisen aikana.

Väsynyt mutta onnellinen

Istuttiin hetki mäennyppylällä ja otettiin muutamia kuvia. Taas oli paristot kamerasta vähissä ja jouduttiin tyytymään kuviin joista taivas on palanut puhki. Ärsyttävää.

Ja jatkettiin matkaa hieman alempana olevalle pikkuselle purolle.

Pakkoposeeraus

Maisemaa

Jonkin aikaa vielä maisemia ihasteltiin ja lähdettiin kiipeämään takasin. Nähtiin murmeleitakin. Siitä sitten aika pian kotiin.
Oli mukavaa, maisemat olivat aivan upeita ja mukavan viileä. Koiratkin tykkäsivät.