6.6.2008
Irkku-parka, maha on enempi kipeä. Lähdin siis kauppaan ostamaan riisiä jota voin kunnon kokin tavoin keittää uunissa.
Bussipysäkillä oli muutama mamma ja ilmeisesti keskustelivat minusta. Joo, en osaa italiaa mutta en mä nyt täysi idiootti ole. Jos käy kauhea kälätys ja samalla vilkuillaan ja viitotaan minuun niin mahdollisuuksien rajoissa on että ymmärrän puheen olevan minusta. Homman kruunasi tietysti silmät pyöreinä lausuttu finlandese.
Kälätys vaimeni kun noustiin bussiin, onneksi tilanteen kruunasi vuokraemäntä joka tuli seuraavalta pysäkiltä. Juoruaminen jatkui ja aina välillä kaikki mammat sekä ns porukan ulkopuolinen bussissa ollut kääntyivät vilkasemaan minua. Uah. Kun olisin osannut, olisin ehdottanut että tulevat kysymään suoraan jos minun elämä vaikuttaa niin mielenkiintoselta...

Hassua, jos vaan saan kiinni puheenaiheesta niin ymmärrän jonkin verran mitä puhuvat. Sekä jostain syystä aivoni syövereistä ilmaantuu ranskan- ja ruotsinkielisiä lauseita. Käyttökelvottomia täällä mutta mukavahan se on huomata että siellä jossain syvällä nekin taidot piilevät.

Arki alkaa onneksi rutinoitumaan, päivät ovat aika samanlaisia. Kunhan tuon Irkun mahan saisi vielä kuntoon.