11.10.2008
Blogissa on ollut hiljaisempaa siitä syystä että Villen pomo mr Munapää kielsi meitä ottamasta koiria autoon enää. Koirat kuulemma haisevat. Minun koirat eivät haise, kyseessä oli jonkinlainen säälittävä pomoilun tehostus. Ja se haju, mistä Mr Munapää puhui, oli kyllä olemassa, rikkinäinen ilmastointi heitti vedet sisään ja jalkatilan matto mätäni.
Ilman koiria emme kokeneet mielekkääksi lähteä ajeluille, pelkkää kellonkatsomista ja mitä järkeä on kävellä ilman koiria?
No, se on nyt onneksi mennyttä, kiitos Nylykyn eli Volvomme.

Lähdimme lauantaina ruskaretkelle Como-järven suuntaan, lähelle Sveitsin rajaa. Alkuperäinen tarkoituksemme oli mennä samaan paikkaan johon ensimmäinen retkemme suuntautui mutta emme löytäneet sinne enää takaisin. Tien päästä löytyi kuitenkin parkkipaikka ja ihan mieleinen polku.

Retken alkupiste

Lähdimme metsään polkua pitkin. Polku lähti nousemaan ylämäkeen, kivikkoista "tietä" pitkin.

Välillä polku tasaantui ja löytyi kaunis aukea kohta

Tasaista polkua

Melkein huipulla. Näkymät olivat myös Comolle mutta suht kostea ilma peitti näkyvyyden

Ruskakuva

Ja huipulla. Hetki istuskeltiin mäen päällä, nautiskeltiin auringosta ja lähdettiin paluumatkalle.