11.6.2008
Ville tuli töistä ja kertoi pyörän renkaan olevan puhki. Hiphei, ainoa liikennöintivälineemme. Söimme ja lähdimme etsimään paikkaustarvikkeita. Bussi oli juuri mennyt ja kävelimme Rhohon. Ensimmäinen Supermercati, ei ole. Toinen supermercati, ei ole. Lähdimme hortoilemaan kohti keskustaa. Turha täällä on keltään kysyä kun eivät puhu englantia. Kävelimme ja kävelimme, löysimme Rhosta kivan kävelykadun. Oli siinä varmaan kilometri jos toinenkin tullut käveltyä kun pakotin Villen kysymään asiaa vastaantulleilta poliiseilta.
Poliisit neuvoivat huonolla englannilla meidät pyöräliikkeeseen ja se jopa löydettiinkin. Kello oli n. 18.53 ja katsoimme että se menee seitsemältä kiinni, kerrankin kävi tuuri. Paitsi että... Niinjoo, se on keskiviikkosin suljettu.
Laahustimme kohti ensimmäistä kauppaa, ruokaostoksille. Ärsytti. Päädyimme ostamaan minulle pyörän jolla Ville voi mennä töihin siihen asti että saa paikattua renkaan. Teimme pyöräkaupat ja tarkoitus oli että ajan sen kotiin. Kiinnitimme polkimet ja hilasin ruhoani pyörän päälle ja kas, takarengas tyhjä. Työnsin pyörän kotiin, siinä matkalla ehti taas miettimään monenmoista. Onneksi vuokraisännällä oli lainata pumppu.
Join kahvia ja kirjotin tätä ja mietin miksi tämä tuntuu niin tutulle, tämä pyöräepisodi. Ihankuin olisin ennenkin taistellut samojen ongelmien kanssa. Valkenihan se kun kahvin sain juotua, tämähän on vastaava tilanne kuin kotona. Aina autot rikki, varaosaliikkeet suljettuna juuri sillon ja minulta viedään kulkuväline. Historia toistaa itseään.

Lähdössä iltalenkille

Ja tulossa, taustalla kotitalo ja meidän parveke