27.7.2008
Usein kotimatkalla on pistänyt silmään motarilta näkyvä joki hiekkasärkkineen. Katsoimme karttaa ja lähdimme joelle uimaan. Tuntui olevan suosittu uimapaikka, iso pelto oli varattu parkkipaikaksi.
Jonkin matkaa käveltiin ja päästiin vihdoin alas. Lähdettiin kahlaamaan koirat kainalossa omaa särkkää etsimään, tilaa oli vielä ihan kohtalaisesti kun ei tuo kellokaan niin paljoa ollut.
Löydettiin oma paikka ja Irkkukin kahlaili, samoin Miri.

it71.jpg

Koirat olivat kuumissaan ja Rassi, joka ei kahlannut, pakkouitettiin.

it72.jpg

Irkku kahlaamassa
it73.jpg

Minäkin innostuin uimaan, hauska oli räpiköidä virrassa. Virtaus oli paikkapaikoin kohtuullisen kovakin joten Irkkua ei otettu mukaan uimaan, vaikka se sitä kovasti halusikin.

it74.jpg

Aloimme jo henkisesti varustautumaan lähtöön kun sanoin Villelle että tuo yksi mies hyppii tohon kovempaan virtaan, näyttää hauskalle. Ville kokeili ja tuli kertomaan että se on hauskaa. Kokeile ihmeessä!
Tässä kohtaa lienee hyvä kertoa että en ui erityisen hyvin vaikka pinnalla pysynkin. Ja että viimeksi uskoin Villen "se on tosi kivaa, kokeile" lausetta -01 Tunisiassa ja kyse oli aalloissa hyppimisestä. Sillon meinasin ensin hukkua kunnes aalto paiskasi minut kivikkoon ja tulin verta vuotaen pois merestä.
Noh, se virran mukana meneminen kuitenkin näytti kivalle ja hitusen epävarmasti lähdin sitä kokeilemaan. Tiesin että yhdessä kohdassa pitää kääntyä selälleen jalat eteenpäin että vauhdin saa pysäytettyä.
Hyppäsin virtaan ja se oli hauskaa, ainakin n. 10 sekuntia. Käännyin liian myöhään ja virta paiskasi minut sivuun jossa oli matalempaa mutta virtaus edelleen kova. Laskin persliukua kiviä pitkin, huusin ääneen kivusta. Koitin nousta seisomaan ja samalla kaivaa suurimpia kiviä housuista pois, virta paiskasi minut uudelleen veteen. Pari kertaa vielä yritin kunnes luovutin, pakkohan tämän on joskus pysähtyä?

Ihme kyllä se virtaus loppui. Siinä kohdassa oli sen verran syvää ettei jalat ylttäneet pohjaan ja räpiköin rannempaan että voin kahlata takaisin. Mutta rannassa ollut koira ei halunnut minua siihen vaan lähti uimaan minua kohti muristen. Omistajat eivät tehneet mitään ja koska en halunnut koiraa hukuttaa niin pakenin. Lopuksi umpiväsyneenä raahauduin rannalle ja meidän paikalle ja Ville seisoi siellä kameran kanssa "eikö ollutkin kivaa?". Joo ei ollut kuten ei myöskään se että persliukuni on ikuistettu videolle.

edit. Tarkennetaan nyt niillekin jotka meitä (ja meidän huumoria) ei tunne, en oikeasti kuvitellut olevani Kalajoen hiekkasärkillä vaan olin tietoisesti Italiassa joen rannalla. ;)