12.7.2008
Ja kohti Bellagiota. Kuulemma kaikenkaikkiaan semmonen rikkaampien ihmisten paikka joten itse jotenkin oletin että se on myös hienompi. Täynnä ferrareita, porcheja jne.
Saavuimme paikalle ja etsimme parkkipaikan mikä ei ollut taas niin helppoa, suth korkealle jouduttiin ajamaan. Ja sitten kävellen alas. Käytiin ensin räpsimässä kuvia maisemista. Kovin harmaa päivä oli joten kuvat eivät ole kovin ihmeellisiä.

Maisemaa

Pieni kuja jota menimme alas

Löysimme yltiökuolleen paikan. Muutama ihminen istui siellä penkillä ja tuijotti hiljaa eteensä. Mekin istuttiin juottamaan koirat.

Jatkoimme matkaa ja kiipesimme n. tuhat porrasta. Ehdin jo ajattelemaan että jos se oli tossa niin onneksi en ole rikas, aika tylsältä näytti. Päästiin pienen kukkulan toiselle puolelle ja sieltä löytyi ihan mukava turistirysä. Aika tavallinen, paljon pikkukauppoja, ravintoloita ja turisteja. Ei George Clooneyta. Pilvet alkoivat kerääntymään ja lähdimme autolle.

Ville oli katsonut jonkun vuoristopolun valmiiksi ja lähdimme sinne. Nytpä on unohtunut taas a) paikan nimi ja b) miten korkealla se on, lisäilen myöhemmin.
Pääsimme perille ja rupesi satamaan kaatamalla. Ja ukkostamaan. Muutimme hieman suunnitelmaa picnicistä ja söimme eväät autossa ja odottelimme sateen loppumista. Kaikki loppuu aikanaan ja koirat irti ja kohti kukkulaa. Polku vei lehmälaitumen läpi ja hieman epäilytti. Minä en lehmiä pelkää mutta kävi mielessä mitä ne tekevät jos koirat alkavat riehumaan. Lehmät olivat puiden seassa sateensuojassa ja pääsimme ohi kaikessa rauhassa.
Ylhäällä oli kovin hienot maisemat. Harmi ettei kuvista näy miten korkealla oikeasti oltiinkaan. Jotain ehkä kuvaa se että pilvenriekaleita ajelehti siinä kukkulan päällä...

Maisemaa pariin suuntaan

Tuolta me kiivettiin missä näkyy mökki, meidän komea Fiatkin näkyy jos zoomaa.

Rassin pakollinen poseeraus

Hengailtiin siinä nyppylällä kunnes huomattiin pienehkö ongelma. Ne lehmät olivat tajunneet että sade loppui ja tulleet keskelle polkua alamäkeen. Vaihtoehtoja ei ollut, se oli ainut tie jota päästiin alas. Suunnittelimme pakoreitin jos lehmät koirista hermostuvat, Ville juoksee ylöspäin. Lähdimme kävelemään ja onneksi olivat täysin välinpitämättömiä. Koiratkin pysyivät hiljaa, lienee tarpeeksi usein nähneet lehmiä. Eivät ne lehmät väistäneet mutta mutkitellen päästiin alas.
Ja laitumen alaosassa tuli vastaan mitä ihanin yllätys. Aaseja! Kirmasin innoissani niitä kohti ja ilmeisesti turistit ovat ruokkineet niitä koska aasimamma hölkytti minua kohti vähintään yhtä innoissaan. Silittelin sitä aikana, varsa ei antanut koskea. Aivan ihania.

Aasi on jalo ja kaunis eläin

Vieläkin oli pilvistä ja tuntui että kohta sataa, lähdettiin kotiin. Ihan hauska reissu.