28.6.2008
Aamulla lähdimme reissuun. Ensin Sirmioneen jossa oltaisiin pari tuntia ja sitten Salóon johon jäätäisiin yöksi. Lähdimme motaria pitkin. Jossain vaiheessa Villelle tuli mieleen että eihän meillä ole tietulleihin välttämättä riittävää summaa rahaa. Pysähtelimme motarin varrella oleville bensiksille toivoen automaattia. Ja yhdessä sellainen olikin. Ville laittoi kortin sisään ja automaatti sulki itsensä ja nielaisi kortin. Huoltamon henkilökuntaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, automaatissa olleeseen numeroon ei saatu yhteyttä (?) ja vaikka olisi saatukin niin tuskinpa olisi englanti sujunut. Hetken kiroilun jälkeen kuoletimme kortin ja jatkoimme matkaa. Pitäkää kiskanne. Ilmapiiri oli kireähkö, ei edelleenkään tiedetty onko meillä tarpeeksi rahaa tietulliin eikä huvittanut syöttää minun korttia mihinkään automaattiin. Onneksi noilla tietulleilla on luottokortti-kaistat, semmosta ajettiin eikä se edes velottanut ilmeisesti mitään vaan päästi läpi. Ihan sama.
Hieman paremmalla tuulella tultiin Sirmioneen. Päivä oli kuuma ja lähdimme katsomaan mimmonen kylä se on. Kiertelyn jälkeen löysimme pienen hiekkakaistaleen johon piti kahlata. Koirat kainaloon ja siihen, Ville ui, minä kahlasin ja Miri ja Irkkukin kahlasi. Rassi ei.

Sirmionen privaattiranta

Kävelimme siellä täällä, turistikaupunkihan se oli mutta ihan viihtyisä lyhyelle pysähdykselle.

Sirmionessa ns näköalapaikalla

Jatkoimme matkaa ja ajoimme suoraan Salóon etsimään hotellin. Löytyi, laadukas kahden tähden hotelli jonka ikkunasta oli suora näkymä tiiliseinään. Mutta siisti kuitenkin ja oma vessa, ei kai sitä enempää kaipaakaan. Jätimme matkasta väsyneet koirat ottamaan torkut ja kävimme syömässä ja kyselemässä rannan sijaintia. Ranta löytyi, samoin kauppa joka myi uimalaseja ja snorkkeleita joten haimme koirat ja siirryimme rannalle. Ville uiskenteli ja me istuttiin koirien kanssa varjossa kuuntelemassa ohikulkijoiden ihastelua. Hieman kyllä harmitti etten omista uimapukua, pitänee hankkia sellainen, vaatteet päällä on tylsä uida jos ei ole tarpeeksi vaihtovaatteita.

Maisemakuva (tarkkasilmäinen voi nähdä kivien takana Villen sukeltamassa)

Ville ja Villen sukellussaalis, kengänpohja

Hirmusesti siellä oli ankkoja poikasineen

Illalla jätimme koirat huoneeseen nukkumaan ja lähdimme etsimään iltaruokapaikkaa. Kahdesta kysyttiin ja molemmat olivat aivan täynnä ja jotain jonotusta tarjosivat. Ne joista ei kysytty näyttivät olevan aivan täynnä. Lopuksi löydettiin ihan ok paikka, pastaa, kanaa ja lammasta syötiin. Hetki ruoan jälkeen käveltiin ja ihmeteltiin menoa ja meininkiä, paikka oli suht täynnä ihmisiä eikä ollut edes kausi kunnolla vielä alkanut. Paikka olisi luultavasti täysi painajainen joskus elokuussa. Koirien iltalenkki ja nukkumaan, rankka päivä.

29.6.2008
Aamulla herätys ennen seitsemää kun Rassi tökkäsi nenällään naamaan. Kun sai minut hereille niin herätti Villenkin. Ja heilutti häntää kovin iloisena. Irkku heräsi ja pyysi ulos ja Ville nousi käyttämään koko lauman. Rassia nukutti kuitenkin kovin, kuten aina kun se saa meidät hereille ja nousemaan niin se menee nukkumaan tyynylle kovin väsyneenä. Herättäminen on niin rankkaa.
Koitimme siinä vielä hetken nukkua mutta luovutimme ja lähdimme aamupalalle. Olen vuosikaudet Suomessa kiusannut äiteetä sanomalla ekspresso ja kappusiino. Äiteetä ärsyttää kovin. Tiedän toki miten nuo lausutaan, siitä ei ole kyse. Mutta kävipä omaan nilkkaan ja onnistuin möläyttämään ekspresson ääneen aamupalalla tarjoilijalle. Hetken se minua tuijotti ennenkuin korjasi sanan oikein...

Aamupalan jälkeen keräsimme kamat ja koirat ja lähdimme pois. Kamat autoon ja ajettiin rannalle että Ville pääsee vielä uimaan. Koirat läähättivät vaikka varjossa oltiin joten "pääsivät" myös uimaan.

Ensin Miri

Sitten Irkku

Ja Rassi tiesi jo mitä tulee tapahtumaan. Se ei pitänyt ajatuksesta.

Ilme kuvastaa kauhua

Villeä naurattaa, Rassia ei

Mutta olivatpahan taas vähän viileämpiä.

Tarkoitus oli rannan jälkeen ajaa vuorille. Elättelin toiveita samanlaisesta paikasta kuin Como-järvellä, aukea ruohikko jossa on viileää. Ei löytynyt, ajettiin jonkin matkaa ylöspäin aivan järkyttävän jyrkkää tietä ja pysähdyttiin nappaamaan parit kuvat.
Ilma oli liian utuinen että olisi kannattanut jäädä kikkailemaan kameran kanssa.

Toinenkin, perhonen yritti pilata kuvan

Jonkin aikaa ajelimme lähikylissä ympyrää mutta kauhean koirakielteistä porukkaa kaikkine kieltomerkkeineen joten suunnistimme vielä Salóon rannalle kertaalleen. Sieltä sitten jonkin ajan päästä ajelimme kotiin. Hyvä reissu kaikenkaikkiaan.

Viikonlopun kruunasi illalla tullut ukkosmyrsky, ilma raikastui sen verran että kykenee hengittämään.