4.10.2008
Auto seisoo tallissa. Matka tähän oli pitkä ja kivinen.
En nyt tarkemmin lähde alusta selostamaan, jokainen voi lukea menneitä merkintöjä. Totean vain, paikalliset rekisteröintitoimistot eivät tiedä nykyistä lainsäädäntöä, joka toimistolla on omat sääntönsä. Ja jos et ole tiukkana, et saa mitään. No saat, pahan mielen.
Menimme siis viikko sitten lauantaina katsomaan autoja Bergamon suuntaan. Ensimmäinen oli epäilyttävä, hyytyi kesken koeajon eikä sitä saanut itse ajaa, mukamas vakuutussyistä. Oli muuten eka autokauppa jossa oli näin mielenkiintoinen taktiikka. Kävimme toimistossa puhumassa autokaupasta, emme ymmärtäneet puoliakaan myyjän puheista. Myyjä yritti puhua hitaammin, ei pystynyt siihen. Jälleen huomasi paikallisen tyylin, jos kuuntelija ei ymmärrä, huudetaan asia, ehkä se sitten ymmärtää. Kiitos hei.
Seuraava auto. Näytti ihan kivalle. Sai itse ajaakin. Ei suurempia virheitä missään, tämä me otetaan. Mentiin toimistoon keskustelemaan. Keskustelu oli nihkeää, myyjä koitti puhua hitaasti mutta kaikki ei mennyt jakeluun. Viereisestä huoneesta saapui pelastaja, söpö nörtti. "Puhutteko te englantia?" Voi kyllä kiitos.
Asioita setvittiin, homma alkoi mättämään kun ei ollut näyttää Italiassa myönnettyä id-korttia. Meillä oli liput ja laput että id-korttia on haettu, residenza on myöntämisprosessissa, oli passit ja ajokortit. Myyjän silmät pyöristyivät, ei näin. Hetken hiljaisuus ja kiltin tulkin avulla selvitys. Olemme kysyneet tätä lakimiehiltä, näiden papereiden pitää riittää koska kuulumme EU:hun. Jos rekisteröintitoimisto kieltäytyy rekisteröimästä, vaadimme sen kirjallisena ja valitamme EU:hun. Myyjät nyökyttelivät ja molottivat keskenään. Maksoimme varausmaksun autosta ja lähdimme kotiin odottamaan maanantaita, johon mennessä myyjä lupasi selvittää asian, onnistuuko vaiko eikö.

Maanantaina soittivat Villelle, kyllä onnistuu. Homma ok. Liekö se sitten uhkailu vai tunteeko muka Bergamon rekisteröintiviranomaiset lain? Veikkaan uhkailua.
Tiistaina kävimme jälleen liikkeessä, maksoimme ja teimme paperit loppuun. Lupasimme palata lauantaina voimassa olevan vakuutuksen kanssa jonka liike vaati ennenkuin antaa auton.

Ja sitten hoitamaan vakuutusta. Vakuutuksen sai helposti internetissä, ne yhtiöt olivat 2000-luvulla. Mutta se maksaminen... Valitsemallamme yhtiöllä (halvin) ei kelvannut kuin Italiassa myönnetty luottokortti nettimaksamiseen. Ei se mitään, maksetaan pankissa. Ville meni Peron pankkiin, ei täällä voi maksaa käteisellä, väärä pankkiketju. Eieiei. Milanon keskustassa on oikeanlainen pankkiketju jossa pystyy. Kello oli paljon, jäi perjantaihin.
Perjantaina Ville lähti Milanoon ja maksaminen meni suht kivuttomasti. Ihmeellistä. Skannattiin dokumentit maksusta, mailattiin yhtiöön ja pian tulikin tekstiviesti että homma ok. Vakuutus astuu voimaan perjantaina klo 24.00. Ei mennyt onneksi yhtään tiukoille.

Ja lauantaina suuntasimme kohti Bergamoa, junalla. Koska työpaikan Hiivatti ei ollut käytettävissä. Pitkän odottelun ja pienen soittelun jälkeen saimme taksin juna-aseman tolpalta ja pääsimme autoliikkeeseen asti. Olin varautunut kaikkeen mahdolliseen, olin valmis saamaan raivokohtauksen suomeksi.
Allekirjoitimme paperit, myyjä näytti miten Volvo toimii ja lähdimme kotiin. Se meni liian helposti. Mutta nyt se on tuolla tallissa. Toivottavasti käynnistyy huomennakin.
Eli Se On Volvo V70 -97 TDi.