Yleisön pyynnöstä, tai siitä huolimatta, päätin nyt kuitenkin nakata viimesen päivityksen.

Ensimmäiset viikot menivät kotona tusatessa (puutarhan raivaaminen, kamojen kanto jne) hyvinkin pikaiseen. Kotona on hyvä olla, joka päivä olen miettinyt ettei tuo kerrostalo ole minun juttu. Ei enää.

Toki pääsimme tutustumaan jälleen Suomen byrokratiaan. Se oli järjettömän helppoa, vaivatonta ja nopeaa! Kelassa viivyttiin minuutti, vakuutusyhtiössä tuli melkein kyyneleet silmiin onnesta, ei tarvinnut juosta maksamassa veroja, täyttää satoja lomakkeita, tuoda isovanhempien vihkitodistusta tai esittää virkailijalle ripaskaa. Asiat hoidettiin ja poistuttiin. Taivaallista.

Tokalla viikolla kotona huomasimme että Villen luottokorttitiedot ovat varastettu. Onneksi huomattiin ajoissa, ehdittiin peruuttaa varaukset kortilta ja mentiin tekemään rikosilmoitus. Jälleen kerran asiat sujuivat kivuttomasti ja nopeasti. Ainoa soraääni oli poliisin jalassa olleet crocsit. Miten semmosen ottaa tosissaan? Asiat onneksi saatiin hoidettua eikä ko maksut jääneet meidän kontolle. Niin ja epäillään että tiedot varastettiin erään suuren hotellisivuston kautta mistä varasimme kaikki hotellimme. Näitä sattuu, minkäs teet.

Ruoka on Suomessa järkyttävän kallista. Tämän nyt varmaan kaikki tiesivätkin, itselleni se oli järkytys parin ekan kauppareissun ajan. Ekalla kerralla tervehdin myös ystävällisesti kaikki myyjät lähikaupassa. Tai no, en kaikkia, lopetin puolessa välissä kun kukaan ei sanonut mitään takaisin vaan sain pitkiä katseita. Ei sitten.

Tasan kerran olen vahingossa sanonut italiaksi. Pari päivää sitte tönäsin kaupassa miestä ja sanoin scusi. Poiskävellessä mutisin itsekseni "eikumikäseoli... anteeksi..." muttei se mies varmaan sitä kuullut.

Ja vielä koirista. Tänne kun saavuttiin niin oli ns. stanan kylmä. Me paleltiin mutta niin paleli koiratkin, varsinkin Rassi. Tärisi onnettomana terassilla ja sisällä kaivautui peittojen alle. Lämpimät ilmat kun palasivat niin Rassi retkotti auringossa kyljellään "onneksi käänsivät lämmön takasin päälle". Mirillä on edelleen kuuma ja Irkku on oma avulias itsensä. Betonia on mukava käsitellä kun mukana on yksi avulias koira ja koiran nenä. Kohtuullisen hyvin ovat sopeutuneet takaisin maalaiselämään sekä kotiin. Kuin ei poissa oltaisi oltukaan.

Siinäpä ne kuulumiset. Monet ovat kysyneet että lähdetäänkö uudelleen maailmalle. Tällä hetkellä ei lähdetä, nyt on pakko olla hetki kotona. Mutta ehkä vielä joskus, olihan se hieno kokemus.

Perjantai 29.5.2009

Herättiin aamulla aikasin. Tai minä heräsin, halusin käydä vikan kerran lillumassa kylpyammeessa ja illalla jäi tekemättä. 

Kaasu oli katkaistu joten kahvia ei ollut. Aamupalan kofeiinin korvasi red bull, mikä ei kylläkään riittänyt korvaamaan julmetun vahvaa italialaista sumppia.

Ajatuksena oli että nopeasti heitetään pari vikaa kassia autoon, imuroidaan vikan kerran ja lähdetään. Njooh... Olen muuttanut tämän vuosituhannen puolella todella monta kertaa, vieläkään en ymmärrä mistä sitä rojua ilmestyy viimesillä hetkillä, silloin kun kuvittelee kaiken olevan pakattu. Täysin ja totaalisen käsittämätöntä. Niin vaan sitä tavaraa tuli kassikaupalla, siltä ainakin tuntui kun Volvoa ahdettiin täyteen.

Vaan valmista tuli, palautettiin avaimet ja jätettiin Lucernate taaksemme.

Viimenen kuva talosta

Lähdettiin ajamaan kohti Saksaa, Comolta Sveitsiin ja sieltä Itävallan kautta Saksan maaseudulle. Ekan ajopäivän rupeama oli n. 380 km, aikaa siihen kyllä meni.

Ilma oli uskomattoman kirkas, näkyi kaikki vuoret, kumpikaan ei muistettu koskaan olleen niin kirkasta kun Comon suunnalla on ajeltu.

Ajomatka oli pitkä ja puuduttava. Nukahdinkin hetkeksi kofeiinin puutteen takia, sitten kurvattiinkin täyttämään red bull-varastoa.

Perillä ekassa hotellissa oli kaunista. Lähellä oli järvi, käveltiin koirien kanssa sen suuntaan. Hotelli oli vallan mainio. Lähellä ei ollut käytännössä juuri mitään niin söimme iltaruoan hotellilla jonka jälkeen iltalenkin kautta unille. Jos miinuksia pitää jakaa niin kylpypyyhe olisi kiva ylläri, käsipyyhkeeseen on työlästä kuivata itseään suihkun jälkeen.

Lenkillä, Irkkua harmitti kun parhaat hajupaikat kierimiseen oli viety

Maisemaa

Rassilla oli tosi hauskaa

Niin Villelläkin, myöhemmin terassilla

Hotelli

Lauantai 30.5.2009

Aamulenkin jälkeen aamupalalle. Teki mieli hyppiä onnesta ilmaan kun sieltä sai kunnollista kahvia eikä sitä huttua mitä Italiassa tarjoavat hotelleissa. Hyvää, oikeanmakuista, kunnollista kahvia! Ehkä parhaan makuista mitä olen ikinä saanut. Muutenkin aamupala oli äärimmäisen hyvä ja täyttävä.

Lähdettiin ajamaan heti yhdeksän jälkeen aamulla, tokan päivän ajomatka oli 515 km joten haluttiin joskus perillekin.

Ajomatka oli vieläkin pidempi ja puuduttavampi vaikka vaihdettiin välillä kuskia. Juhlaa toki oli lähes koko matkan kestänyt motari, kerrankin sain toteuttaa raskasta kaasujalkaani. Harmi vaan että tietyöt ja ajotaidottomat saksalaiset hidastivat matkantekoa. Tietyöt nyt vielä ymmärtää mutta miksi ajella kilometritolkulla ohituskaistalla jos ajaa satasta (kun kaikki muut haluaa ajaa ihan vaan jonkun verran kovempaa...)?

Rauhallista vauhtia...

Oltiin varattu hotelli Kasselin läheltä, reilu 10 km päästä. Elettiin käsityksessä että kysessä on vähän edellisen yöpaikan tyylinen paikka, keskellä metsää missä voi lenkkeilyttää koirat irti ja katsella luontoa. Alku näyttikin hyvälle, ajettiin kuoppaista metsätietä viitisen kilometriä. Tie loppui ja edessä avautui kylä jonka keskellä hotelli oli. Kamat huoneeseen ja katsomaan kylää.

Ihan ihme mesta! Täynnä neuroottisen hyvin hoidettuja taloja ja pihoja, ketään ei näy missään. Hotelli oli ainoa paikka mistä sai ruokaa ja/tai juomaa. Jopa Lucernate oli metropoli verrattuna siihen pystyynkuolleeseen kylään. Eniten kaiveli ettei ihan käsillä ollut sitä lenkkipolkua koirille. Vaihtoehtoina kun oli autotie, kadut kylillä tai laitumien keskellä kulkeva tie. Missään noista en viitsi päästää koiria irti.

Ei oltu syöty mitään kuin aamulla ja nälkä alkoi olemaan. Hotellista sai ruokaa viidestä eteenpäin, kitkuteltiin siihen asti. Vaihtoehtona olisi ollut lähteä ajamaan, ei huvittanut mennä autoon.

Käveltiin ja lepäiltiin huoneessa kunnes viiden jälkeen kammettiin alas pyytämään ruokaa. Mistään ruokalistoista oli turha puhua, meille tarjottiin wienersnitselit ranskalaisilla ja salaatilla. Ongelmana on se että minä en syö possun tai naudan pihviä (ei, en eettisistä syistä, ne vaan maistuu karmeille aina). Nälkä oli niin valtaisa että pakko oli syödä. Ainakin puolet. Villen mielestä se oli hyvää, minun mielipidettä lienee edes turha mainita. 

Loppu ilta menikin vaan oleillessa, kylässä kun ei ollut mitään elämää tai tekemistä joten tylsistyttiin lähinnä huoneessa.

Sunnuntai 31.5.2009

Kummallinen hotelli mutta hyvä aamupala leipineen ja muineen. Jotain hyvää edes.

Lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan, ajomatkaa seuraavaan hotelliin n. 370 km. Pikapysähdys taukopaikalla jossa Ville huomasi hotellin avaimen jääneen taskuun. Pitänee lähettää postissa...

Varattu hotelli sijaitsi muutaman kilometrin päässä Travemündesta, josta siis laiva seuraavana päivänä lähtee Suomeen.

Hotelli oli pienen asuinalueen laitamilla, ihan siisti ja ok. Lähellä oli mukava reitti koirien kanssa kävelyyn ja hevosia käytiin katselemassa. Pikakäynti kaupassa Travemündessa ja toisen koiralenkin jälkeen mentiin hotellille syömään. 

Travemündessa nähtävyyksiä katsomassa

Kaksi eri kanaruokaa (parempi kuin ei mitään), tilasin sen jossa ei ollut herkkusieniä. Sain neljä keitettyä perunaa, julmetun kasan tankoparsaa ja kaksi pienenpientä kanakökköä. Ville sai muutamaa eri lihaa, fetasalaattia ja tsatsikia. Sanomattakin selvää että katkeruuksissani söin puolet fetasta ja salaatista. Tankoparsa ei ole suosikkini, edes tuoreena ja kanapalat ei nälkää kokonaan vieneet. Ihan hyviä ne kanat kyllä oli. Jälkiruoka lohdutti, jätskiä, omenatorttua ja kermavaahtoa.

Ilta koirien kanssa huoneessa, iltalenkki ja unille.

Maanantai 1.6.2009

Aamupala oli ylitsevuotavan hyvä. Kalaa, kinkkusalaattia, leipiä, leikkeleitä ja sulatejuustoa! Whii! Olisin voinut nuolla sulatejuuston suoraan muovista, Italiassa ei semmoisia pahemmin tunneta, ainakaan maustettuina versioina.

Käveltiin koirien kanssa vielä lenkki ja lähdettiin ajamaan satamaan. Kaupasta haettiin vielä vettä lisää sekä yhdet Jack Colat (Jack Danielsia ja kokista tölkissä) hyttiin nautittavaksi.

Perillä ei ollut sen suurempia ongelmia. Käytiin kuluttamassa aikaa viinakaupassa ja vessassa, jotain pientä kaupasta tarttui mukaan. 

Lippujen tarkistuksen jälkeen saatiin ensikosketus suomalaisiin. Vanhempi herrasmies tuli tiedustelemaan koirien kiltteydestä. Vakuutin kahteen kertaan ettei ne tee mitään, sitten sain kuulla mielenkiintoisen kertomuksen kuinka joku hurtta jossain oli purrut ko miestä. Jaa. Ei niitä ole pakko silittää... Alkoi ärsyttämään.

Ajettiin laivaan ja mentiin hyttiin. Kauhulla vilkuilin kannelle jossa oli tassun kuva. Koirille oli varattu 1x1 m loota joka oli päällystetty vihreällä kankaalla (nurmikko? pitääkö ne koiria ihan tyhminä?) ja jossa oli röökin natsoja. Kirjoitan tätä muutama tunti laivaan saapumisen jälkeen eikä yksikään meidän koira ole vielä suostunut pissimään siihen.

Kannella

Tekisitkö sinä hätäsi tähän lootaan? Huomaa stögöt.

Koitettiin roudata koirat ylemmille kansille mutta meidät karkotettiin aika pian takasin seiskaan koska "ihmiset voivat olla allergisia". Koen henkilökohtaisesti valtavaa huolestumista suomalaisten koira-allergian yleistymisestä ja pahenemisesta, jostain ihmeen syystä näihin tuhansiin allergikkoihin ei törmää muualla Euroopassa. Kummallista kerrassaan.

Saksan tuliainen kotiin, Vilsalle Vilsa-vettä

Nyt laivan lähtö on 40 min myöhässä ja nyt jo tympii suomalaiset tavat. Plah.

Maanantain ohjelmaan kuului lähinnä itsensä tainnoksiin syöminen seisovassa pöydässä. Siinäpä se.

Tiistai 2.6.2009

Aamupalalla syötiin lisää. Välillä käveltiin kannella, ulkoilutettiin koiria ja sitten syötiin lisää. Ja lisää. Koirilla oli lieviä ongelmia pissiä kannelle, edelleen. Laiva rupesi keinumaan. Onneksi kaikki päivät päättyvät joskus...

Herttanen ilma ja pirun kylmä

Keskiviikko 3.6.2009

Aamulla herättiin viideltä, koirat pissille ja aamupalan kautta autoon odottamaan lähtöä. 

Ilma oli sateinen ja hyytävän kylmä. Pissitin koiria tullin pihalla kun Ville kävi ilmottamassa aikeistamme tuoda auto Suomeen, Rassi tärisi koko ajan kylmästä. Ja minä myös.

Ja sitten kohti kotia! Kotiin oli kiva tulla, kotona vain odotti ikävähkö yllätys, kiitos vuokralaisten siivoustaitojen sekä ruohonleikkauksen (jota ei ollut tapahtunut). 

Mutta kotona ollaan, vihdoin ja viimein. Kämppä on siivottu ja tavaroita roudataan sisään vähän kerrassaan. Kotona on hyvä olla.

Pellot hetkeä ennen kotia

Ehkäpä vielä heitän pienen päivityksen sopeutumisesta sekä uusista kulttuurieroista. Ehkä. Muuten tämä oli tässä, kiitos lukijoille!

28.5.2009

Ja tämä vuosi alkaakin olemaan taputeltu. Ollut hiukan kiire viikko, jäänyt tuon blogin päivitys Ligurian retken osalta viimesiin päiviin.

La-su välisenä yönä sain ilokseni aidon vatsataudin. Kuumetta ja vähän kaikkea tuli, ei siitä sen enempää. Hieman jännitti miten nopeasti siitä toivun, ei kovin montaa päivää pakkaamiselle enää ollut eikä lauantaina läheskään kaikkea oltu vielä pakattu. Tauti kuitenkin talttui ja pakkaaminen jatkui.

Eläinlääkärikin saatiin hoidettua pienen väännön jälkeen, heillä oli hitusen vanhaa tietoa nykyisistä vientisäädöksistä. Loppujen lopuksi ei tarvinnut maksaa loishäädöistä kuin lääkkeet, passien leimaus oli ilmaista.

Keskiviikkona väsäsin kaiken kiireen keskellä Villen töihin läksiäisiin läjän karjalanpiirakoita ja pullia. Meinasi huumorintajua jo loppua kesken jossain vaiheessa... Koko ajan on luonnollisesti ollut varjossa 27-35 astetta, sisälläkin lämpö pyörinyt siinä kolmessakympissä. Mukavaa pestä kaappeja kun aina välillä saat pestä tippuneet hikipisarat pois.

Tänään Ville vei tarjottavat töihin ja kävi palauttamassa puhelimet sun muut. Minä siivoilin loppuun, asunto käytiin tarkastamassa ja homma alkoi olemaan paketissa.

Hieman vänkäystä meinasi syntyä kun käytiin vuokraisännän luona pyytämässä allekirjoitus lappuun että saadaan takuurahat takaisin. Ihme kitinää ja vaatimuksia, meidän kuulemma pitäisi maksaa summa x tämän kämpän siivouksesta, tämä kun jää nyt tyhjilleen ja aikaa voi mennä ennen seuraavien vuokralaisten tuloa. Luonnollisesti asunto pitää siivota jos on ollut pitkään tyhjillään. Mutta ei kai me nyt sitä makseta! Päästiin sopimukseen lopuksi, onneksi vuokraisäntä puhuu englantia.

Viimesiä hetkiä siis viedään. Huomenna lähdemme aamulla ajamaan kohti Saksaa, maanantaina lähtee laiva kotiin. Kotiin on ihana päästä, Suomeenkin tavallaan. Luultavasti jäädyn sinne, täällä kun 23 astetta tuntuu jo tosi kylmältä.

Kotimatkasta kirjottelen sitten ensi viikolla kunhan kiireisimmät hommat saadaan alta pois.

17-22.5.2009

Ville sai yllättäen kuulla ylimääräsistä lomista joten lähdettiin lomalle Ligurian rannikolle, Diano Marina-nimiseen eläkeläisparatiisiin. Siellä oli todella 87% eläkeläisiä, loput lapsiperheitä ja sitten me. Eipä tuolla väliä, ei me seuraa sieltä haettukaan. Tarkoituksena oli viettää loma ilman mitään juoksemista tai "pakko nähdä, pakko mennä"-kiirettä.

Oltiin otettu hotellin yhteydessä toimiva lomahuoneisto. Se oli itseasiassa halvempi kuin hotelli, sen lisäksi siinä oli keittiö niin säästettiin ruokailussakin. Heitettiin tavarat kämppään ja käveltiin pikku lenkki ja valittiin uimapaikka. Hetki auringonottoa toisella terassilla ja sitten uimaan.

Virallinen ranta oli koirilta kielletty joten mentiin mololle (jokainen muistaa Korsikan retkeltä lyhyen italian kieliopin, molo=aallonmurtaja).

Minä uin

Ville ui

Paikalliset tuijottivat ja kuvasivat, ilmeisesti tuntui käsittämättömältä uiminen toukokuussa.

Ville huoneiston toisella partsilla aurinkojuomaa maistelemassa

Piskeillä riitti puuhaa kun piti tuijottaa alakerrassa asuvaa pikkurakkia ja omistajaa

Rapurapurallaa

Maanantaina oleskeltiin ja otettiin aurinkoa. Jossain vaiheessa päivää huomattiin hotellin lainaavan polkupyöriä, käytiin pyytämässä semmoset ja lähdettiin polkemaan vähän kauemmas rannalle. Hitusen kova aallokko mutta nätti paikka. Ja oli kuuma.

Maisemaa

Vesikasvustoa

Pienenpieniä simpukoita

Tiistaina lähdettiin Monacoon. Matka ei varsinaisesti ollut pitkä mutta sitäkin hitaampi, tarkotuksella mentiin merenrantaa pitkin kaikkien kylien läpi. Matkalla pysähdyttiin tietysti uimaan.

Kuvasarja "näin se hyppy menee"

 

Monacoon meno oli virhe. Siellä oli tulossa viikonloppuna formulat ja koko paikka oli tungettu täyteen katsomoja jne.

Tästä ne kaahaa

Mirillä oli tosi kuuma

Hei viiniä!

Monacoa vuorelta

Keskiviikkona lähdettiin autolla koirien kanssa samalle rannalle missä käytiin pyörillä. Oli kuuma ja aallokko oli pienempi, onneksi. Valittiin vähän eri kohta, oli kivempi uida ilman isoja kiviä.

Maisemaa vähän ennen rantaa

Vedessä

Mun tartti uida vaatteet päällä koska olin niin palanut ettei voinut yhtään näyttää olkapäitä auringolle

Illalla haettiin vielä julmetun kokonen pitsa kämpille.

Ruokalevolla

Ruokalevolla viileämmässä...

Torstaina ajeltiin eri suuntaan kuin tiistaina ja käytiin rannalla. Muuten kiva mutta nämä epävirallisetrannat ovat joskus niin hankalassa paikassa... Roikuin ruohotupsussa Miri toisessa kainalossa ja naarmuunnuin verille. Hauskaa.

Illalla käytiin syömässä. Alkupalaksi syötiin spaghetti frutti di mare, pääruoaksi Ville söi simpukoita ja minä kalalajitelman. Hyvää settiä. Ajoissa kämpille ja nukkumaan, perjantaina lähdettiinkin aamusta ajamaan kotiin pakkaamaan kamoja.

Toinen kerros oli meidän huusholli

9.5.2009

Karita oli kylässä ja lauantaina lähdimme vuoristojärvelle jossa viime kesänä jo käytiinkin. Ilma oli puolipilvinen mutta muutama tunti makailtiin ja syötiin eväitä. Lopuksi pikapyrähdys uimaan, hemmetin kylmää.

Miri poseeraa

Karita ja siirtolohkareet

Aurinkoa ottamassa

Mukava paikka, matka vaan turhan pitkä. Ja ilma olisi voinut olla parempi.

10.5.2009

Jätettiin koirat kotiin ja lähdettiin lähellä olevaan Zoosafariin. Valtava virhe oli lähteä vasta myöhemmin eikä ennen yhdeksää, siellä oli moni muukin. Jonossa nitkutettiin eteenpäin mutta ehtipähän kuvaamaan.

Strutsit

Kameleita

Kirahvi

Kirahvi tuli ikkunasta autoon

Seepra piehtaroi

Sarvikuono

Leijona

Tiikeri

MatoMatala

Harvinaista rotua edustava aasivauva

Hullu aasi ei tykännyt mun käden hajusta

Vähän huonommassa hapessa oleva vanhus

Periaatteessa ihan mukava paikka. Osalla eläimistä, kuten pöllöllä ja kotkalla, oli onnettoman pienet tilat, ei olisi pitänyt mennä ollenkaan eläintarhan puolelle. Autolla oli mukava ajella ötököiden seassa, kivempi olisi ollut ilman ruuhkaa.

14.5.2009

Viikko oli kiivasta soppailua, torstaina sitten mentiin aamupäiväksi joelle.

Irkku ryntäsi heti kahlaamaan

Rassikin uskalsi

Ja Miri

Rassilla hajosi pää ja tuli valtava hepuli kun jalat kastuivat

Turhan aikasin "jouduttiin" lähtemään pois, kahden metrin päähän änkeytyi aivoton rantojen mies joka nautiskeli tetraviiniään ja puhui ihan jatkuvasti. Ei sitä jaksanut eikä viitsinyt tyly olla niin poistuttiin vähin äänin kohti uusia ostoksia.