23.7.2008
Rassi alkoi oireilemaan ekan kerran viime perjantaina. Vaikutti siltä että olisi ollut selkä kipeä, annoin kipulääkkeen ja Rassi olikin pari päivää oma hölmö itsensä. Mutta maanantaina oli taas onneton ja söi huonosti. Maanantai seurattiin, tiistaina oli edelleen surkeana eikä pystynyt syömään nappuloita, piti siis varata lääkäri. Koska osasimme odottaa kielimuuria niin Ville pyysi jotakuta HR-osastolta töistä soittamaan lääkäriin. Sieltä tuli kehotus tulla keskiviikkona viiden jälkeen paikalle. Annoin Rassille kipulääkettä taas ja kivut lähtivät, mentiin kuitenkin lääkäriin.
Olin antanut itseni ymmärtää että paikalla on joku joka osaa englantia. Avasin oven ja odotin jonkinsorttista vastaanottotiskiä, siellä oli huone jossa oli tuoleja. Istuin odottamaan. Yksi oli minua ennen mutta aika pian päästiin seuraavaan huoneeseen. Alotin englannilla, kerroin etten puhu italiaa, puhuthan sinä englantia. Epätoivoinen ilme kertoi kaiken ja lääkäri/hoitsu/mikä lienee huokasi että vähän, puhu hitaasti. Selvitin vaivat ja miten olin hoitanut, painkiller aiheutti tuijotusreaktion. Epäilen hänen ymmärtäneen vain sanan kill, mikä nyt ei kuitenkaan ollut ihan se mitä haettiin. Enpä ole ennen elekielellä kuvaillut särkylääkettä, toivottavasti en tee sitä toistekaan.
Rassilla oli nielu- tai kurkkutulehdus, mitä itsekin epäilin. Kiva olisi tietää mistä sen oli saanut. Antibioottia saatiin ja huomenna aamulla käydään hakemassa toinen piikki vielä. Positiivinen kuva hommasta jäi, parhaansa mukaan ko nainenkin sitä englantia yritti.

Harkitsen uraa miimikkona tämän vuoden jälkeen, aika taitavaksi olen tullut huitomaan, mitä minusta vielä kehkeytyykään.