Perjantai 29.5.2009

Herättiin aamulla aikasin. Tai minä heräsin, halusin käydä vikan kerran lillumassa kylpyammeessa ja illalla jäi tekemättä. 

Kaasu oli katkaistu joten kahvia ei ollut. Aamupalan kofeiinin korvasi red bull, mikä ei kylläkään riittänyt korvaamaan julmetun vahvaa italialaista sumppia.

Ajatuksena oli että nopeasti heitetään pari vikaa kassia autoon, imuroidaan vikan kerran ja lähdetään. Njooh... Olen muuttanut tämän vuosituhannen puolella todella monta kertaa, vieläkään en ymmärrä mistä sitä rojua ilmestyy viimesillä hetkillä, silloin kun kuvittelee kaiken olevan pakattu. Täysin ja totaalisen käsittämätöntä. Niin vaan sitä tavaraa tuli kassikaupalla, siltä ainakin tuntui kun Volvoa ahdettiin täyteen.

Vaan valmista tuli, palautettiin avaimet ja jätettiin Lucernate taaksemme.

Viimenen kuva talosta

Lähdettiin ajamaan kohti Saksaa, Comolta Sveitsiin ja sieltä Itävallan kautta Saksan maaseudulle. Ekan ajopäivän rupeama oli n. 380 km, aikaa siihen kyllä meni.

Ilma oli uskomattoman kirkas, näkyi kaikki vuoret, kumpikaan ei muistettu koskaan olleen niin kirkasta kun Comon suunnalla on ajeltu.

Ajomatka oli pitkä ja puuduttava. Nukahdinkin hetkeksi kofeiinin puutteen takia, sitten kurvattiinkin täyttämään red bull-varastoa.

Perillä ekassa hotellissa oli kaunista. Lähellä oli järvi, käveltiin koirien kanssa sen suuntaan. Hotelli oli vallan mainio. Lähellä ei ollut käytännössä juuri mitään niin söimme iltaruoan hotellilla jonka jälkeen iltalenkin kautta unille. Jos miinuksia pitää jakaa niin kylpypyyhe olisi kiva ylläri, käsipyyhkeeseen on työlästä kuivata itseään suihkun jälkeen.

Lenkillä, Irkkua harmitti kun parhaat hajupaikat kierimiseen oli viety

Maisemaa

Rassilla oli tosi hauskaa

Niin Villelläkin, myöhemmin terassilla

Hotelli

Lauantai 30.5.2009

Aamulenkin jälkeen aamupalalle. Teki mieli hyppiä onnesta ilmaan kun sieltä sai kunnollista kahvia eikä sitä huttua mitä Italiassa tarjoavat hotelleissa. Hyvää, oikeanmakuista, kunnollista kahvia! Ehkä parhaan makuista mitä olen ikinä saanut. Muutenkin aamupala oli äärimmäisen hyvä ja täyttävä.

Lähdettiin ajamaan heti yhdeksän jälkeen aamulla, tokan päivän ajomatka oli 515 km joten haluttiin joskus perillekin.

Ajomatka oli vieläkin pidempi ja puuduttavampi vaikka vaihdettiin välillä kuskia. Juhlaa toki oli lähes koko matkan kestänyt motari, kerrankin sain toteuttaa raskasta kaasujalkaani. Harmi vaan että tietyöt ja ajotaidottomat saksalaiset hidastivat matkantekoa. Tietyöt nyt vielä ymmärtää mutta miksi ajella kilometritolkulla ohituskaistalla jos ajaa satasta (kun kaikki muut haluaa ajaa ihan vaan jonkun verran kovempaa...)?

Rauhallista vauhtia...

Oltiin varattu hotelli Kasselin läheltä, reilu 10 km päästä. Elettiin käsityksessä että kysessä on vähän edellisen yöpaikan tyylinen paikka, keskellä metsää missä voi lenkkeilyttää koirat irti ja katsella luontoa. Alku näyttikin hyvälle, ajettiin kuoppaista metsätietä viitisen kilometriä. Tie loppui ja edessä avautui kylä jonka keskellä hotelli oli. Kamat huoneeseen ja katsomaan kylää.

Ihan ihme mesta! Täynnä neuroottisen hyvin hoidettuja taloja ja pihoja, ketään ei näy missään. Hotelli oli ainoa paikka mistä sai ruokaa ja/tai juomaa. Jopa Lucernate oli metropoli verrattuna siihen pystyynkuolleeseen kylään. Eniten kaiveli ettei ihan käsillä ollut sitä lenkkipolkua koirille. Vaihtoehtoina kun oli autotie, kadut kylillä tai laitumien keskellä kulkeva tie. Missään noista en viitsi päästää koiria irti.

Ei oltu syöty mitään kuin aamulla ja nälkä alkoi olemaan. Hotellista sai ruokaa viidestä eteenpäin, kitkuteltiin siihen asti. Vaihtoehtona olisi ollut lähteä ajamaan, ei huvittanut mennä autoon.

Käveltiin ja lepäiltiin huoneessa kunnes viiden jälkeen kammettiin alas pyytämään ruokaa. Mistään ruokalistoista oli turha puhua, meille tarjottiin wienersnitselit ranskalaisilla ja salaatilla. Ongelmana on se että minä en syö possun tai naudan pihviä (ei, en eettisistä syistä, ne vaan maistuu karmeille aina). Nälkä oli niin valtaisa että pakko oli syödä. Ainakin puolet. Villen mielestä se oli hyvää, minun mielipidettä lienee edes turha mainita. 

Loppu ilta menikin vaan oleillessa, kylässä kun ei ollut mitään elämää tai tekemistä joten tylsistyttiin lähinnä huoneessa.

Sunnuntai 31.5.2009

Kummallinen hotelli mutta hyvä aamupala leipineen ja muineen. Jotain hyvää edes.

Lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan, ajomatkaa seuraavaan hotelliin n. 370 km. Pikapysähdys taukopaikalla jossa Ville huomasi hotellin avaimen jääneen taskuun. Pitänee lähettää postissa...

Varattu hotelli sijaitsi muutaman kilometrin päässä Travemündesta, josta siis laiva seuraavana päivänä lähtee Suomeen.

Hotelli oli pienen asuinalueen laitamilla, ihan siisti ja ok. Lähellä oli mukava reitti koirien kanssa kävelyyn ja hevosia käytiin katselemassa. Pikakäynti kaupassa Travemündessa ja toisen koiralenkin jälkeen mentiin hotellille syömään. 

Travemündessa nähtävyyksiä katsomassa

Kaksi eri kanaruokaa (parempi kuin ei mitään), tilasin sen jossa ei ollut herkkusieniä. Sain neljä keitettyä perunaa, julmetun kasan tankoparsaa ja kaksi pienenpientä kanakökköä. Ville sai muutamaa eri lihaa, fetasalaattia ja tsatsikia. Sanomattakin selvää että katkeruuksissani söin puolet fetasta ja salaatista. Tankoparsa ei ole suosikkini, edes tuoreena ja kanapalat ei nälkää kokonaan vieneet. Ihan hyviä ne kanat kyllä oli. Jälkiruoka lohdutti, jätskiä, omenatorttua ja kermavaahtoa.

Ilta koirien kanssa huoneessa, iltalenkki ja unille.

Maanantai 1.6.2009

Aamupala oli ylitsevuotavan hyvä. Kalaa, kinkkusalaattia, leipiä, leikkeleitä ja sulatejuustoa! Whii! Olisin voinut nuolla sulatejuuston suoraan muovista, Italiassa ei semmoisia pahemmin tunneta, ainakaan maustettuina versioina.

Käveltiin koirien kanssa vielä lenkki ja lähdettiin ajamaan satamaan. Kaupasta haettiin vielä vettä lisää sekä yhdet Jack Colat (Jack Danielsia ja kokista tölkissä) hyttiin nautittavaksi.

Perillä ei ollut sen suurempia ongelmia. Käytiin kuluttamassa aikaa viinakaupassa ja vessassa, jotain pientä kaupasta tarttui mukaan. 

Lippujen tarkistuksen jälkeen saatiin ensikosketus suomalaisiin. Vanhempi herrasmies tuli tiedustelemaan koirien kiltteydestä. Vakuutin kahteen kertaan ettei ne tee mitään, sitten sain kuulla mielenkiintoisen kertomuksen kuinka joku hurtta jossain oli purrut ko miestä. Jaa. Ei niitä ole pakko silittää... Alkoi ärsyttämään.

Ajettiin laivaan ja mentiin hyttiin. Kauhulla vilkuilin kannelle jossa oli tassun kuva. Koirille oli varattu 1x1 m loota joka oli päällystetty vihreällä kankaalla (nurmikko? pitääkö ne koiria ihan tyhminä?) ja jossa oli röökin natsoja. Kirjoitan tätä muutama tunti laivaan saapumisen jälkeen eikä yksikään meidän koira ole vielä suostunut pissimään siihen.

Kannella

Tekisitkö sinä hätäsi tähän lootaan? Huomaa stögöt.

Koitettiin roudata koirat ylemmille kansille mutta meidät karkotettiin aika pian takasin seiskaan koska "ihmiset voivat olla allergisia". Koen henkilökohtaisesti valtavaa huolestumista suomalaisten koira-allergian yleistymisestä ja pahenemisesta, jostain ihmeen syystä näihin tuhansiin allergikkoihin ei törmää muualla Euroopassa. Kummallista kerrassaan.

Saksan tuliainen kotiin, Vilsalle Vilsa-vettä

Nyt laivan lähtö on 40 min myöhässä ja nyt jo tympii suomalaiset tavat. Plah.

Maanantain ohjelmaan kuului lähinnä itsensä tainnoksiin syöminen seisovassa pöydässä. Siinäpä se.

Tiistai 2.6.2009

Aamupalalla syötiin lisää. Välillä käveltiin kannella, ulkoilutettiin koiria ja sitten syötiin lisää. Ja lisää. Koirilla oli lieviä ongelmia pissiä kannelle, edelleen. Laiva rupesi keinumaan. Onneksi kaikki päivät päättyvät joskus...

Herttanen ilma ja pirun kylmä

Keskiviikko 3.6.2009

Aamulla herättiin viideltä, koirat pissille ja aamupalan kautta autoon odottamaan lähtöä. 

Ilma oli sateinen ja hyytävän kylmä. Pissitin koiria tullin pihalla kun Ville kävi ilmottamassa aikeistamme tuoda auto Suomeen, Rassi tärisi koko ajan kylmästä. Ja minä myös.

Ja sitten kohti kotia! Kotiin oli kiva tulla, kotona vain odotti ikävähkö yllätys, kiitos vuokralaisten siivoustaitojen sekä ruohonleikkauksen (jota ei ollut tapahtunut). 

Mutta kotona ollaan, vihdoin ja viimein. Kämppä on siivottu ja tavaroita roudataan sisään vähän kerrassaan. Kotona on hyvä olla.

Pellot hetkeä ennen kotia

Ehkäpä vielä heitän pienen päivityksen sopeutumisesta sekä uusista kulttuurieroista. Ehkä. Muuten tämä oli tässä, kiitos lukijoille!