25.8.2008
Torstaina soi ovipuhelin ja siellä oli kuivakan näköinen setä virkapuvussa. Käskin odotella ja menin alas vastaan. Kysyi olenko Ville, kerroin nimeni ja koitin selittää olevani vaimo. Mies alkoi tiuskimaan ja tuhahtelemaan, sanoin etten puhu italiaa. Koitin viittoa sisään mutta tyyppi jatkoi tiuskimista kovempaan ääneen. Soitin Villelle (ja annoin puhelin tyypille) ja Ville kertoi kuka on, että minä olen vaimo ja että hän on töissä. Latasi luurin Villen korvaan. Lomakkeen täyttöä, äyskimistä ja tiuskimista ja sitten se kääntyi kannoillaan ja poistui.
Hieman jäin siihen kysymysmerkiksi että mitähän tässä tapahtu.
Tänään Villen töistä hr-poppoo soitti sinne ja homma oli kuulemma ok. Liekö tyyppi sitten kuvitellut että mulle menee paremmin jakeluun hänen asiansa jos sen tiuskii ja huutaa. Mutta nyt sitten seuraa paljon papereiden pyörittelyä ja sitten vissiin pääsee anomaan sitä henkkaria. Että saa ostaa auton.
Muun hienouden lisäksi meille tässä samalla selvisi että tuo rekisteröityminen on pakollista jos tekee töitä maassa yli kolme kuukautta, jotain sanktiota voi tulla jos ei näin tee. Kiitoksia Villen työpaikka jonka piti hoitaa koko homma, unohtu tommonen pikkunen juttu kertoa.

Lauantaina jätettiin tarkotuksella reissut väliin ja lähdettiin metrolla markkinoille Milanoon. Loppupäivä vaan sitten oltiin, kerrankin ilman ruuhkissa seisomista. Viikon päästä lähdetään Korsikalle niin ei nyt jaksa sen ihmeemmin noilla tutuilla järvillä hypätä.