23.12.2008
Lähdimme aamulla kymmenen maissa kohti joulunviettopaikkaamme Vigo di Fassaa Dolomiiteille. Sää kotona oli sumuinen ja harmaa, äärimmäisen tympeä joulukeli siis. Matkaa oli edessä hitusen päälle 300 km. Reilun kahdensadan kilometrin jälkeen näyttikin jo reilusti paremmalle.

Niin sumuista

Ei niin sumuista

Emme tienneet teiden kunnosta vuorilla joten valitsimme isoimman tien. Mukana oli tietysti lumiketjut mutta mieluummin sitä kesärenkailla sulaa tietä ajelee. Tiet olivat hyvin hoidettuja, ei jäätä eikä lunta tiellä vaikka muuten lunta olikin ihan mukavasti.
Oikea kylä löytyi helposti, hotellia etsiessä hetki ajeltiin edestakas mutta löytyi se sitten.

Tien päällä

Hotellin parkkipaikka, takana hotelli

Kaikki oli sujunut liian hyvin, auto ei hajonnut, ei tiputtu jyrkänteeltä jäisen tien takia, hotelli löytyi. Olin aivan varma että varauksessa on jotain vialla ja pissatin koirat kun Ville kävi kysymässä. Kaikki ok, huoneen avain saatiin ja roudattiin kamat huoneeseen. Huonekin oli siisti ja mukava.
Lähdettiin koiralenkille ja katselemaan lähitienoota. Tunnin verran kierreltiin ja löydettiin kauppa, joka tietysti oli siestalla. Räpsittiin maisemista muutamat kuvat.

Hotellin parvekkeelta näkymä

Kävelyllä

Käytiin ajelemassa lähikylissä ja Ville pähkäile seuraavan päivän laskettelupaikkaa. Alustava suunnitelma oli lähikylän laskettelurinne. Haettiin kaupasta pullo punkkua ja minipitsoja että jaksetaan iltaruokaan asti.

Huoneessa purettiin laukku ja Rassi tykästyi kovin lahjoihin ja toimi lahjanvartijana.

Kuva iltahämärissä kuusta

Illalla käytiin vielä syömässä. Otettiin halvan hinnan vuoksi puolihoito johon kuului aamupala ja iltaruoka. Ruoka oli ihan ok, alkupalaksi oli minulle lasagne ja Villelle jokin kinkkuohrakeitto, pääruoaksi jotain epämiellyttävää lihaa (Ville väitti sitä hyväksi) ja jälkkäriksi uuniomena.

24.12.2008
Aamupalan jälkeen avattiin yhdet lahjat ja lähdettiin viemään Villeä mäkeä laskemaan. Muutettiin suunnitelmaa ja Ville menikin oman kylän mäkeen, kävelymatka hotellille niin voi ottaa oluenkin.

*****************
Ville kertoo:
Ankaran arpomisen jälkeen päädyin tosiaan tuohon Catinaccio-Rosengarten hiihtoalueeseen, eikä kyllä tarvinnut katua, vaikka alue itsessäänhän on pieni. Lähiseudulla kun sijaitsee mm. "Sella Ronda", eli yli 40km:n pitkä rinteiden ja hiihtohissien yhdistelmä maisemareitti. Laskua tuon "Sella Rondan" kiertämisestä kertyisi 26km ja loppumatka hiihtohisseillä. No eipä siinä, vuokratut vehkeet mukana ja köysiradalla ylös. Huhhuijaa mitkä maisemat!
Näkymä Catinaccio-Funivian, eli köysiratahissin saapumispaikan "tasanteelta":

Ja toiseen suuntaan, kuvassa näkyy myös vähän rinnettä:

Ei tietenkään ihan lapsuuden pulkkarinteen eli Raappavuoren maisemien veroista, mutta melkein...
Tuolta "tasanteelta" lähti muutama rinnevaihtoehto, ja sokkona suhaamaan. Ekalla laskulla tietysti hullunrohkeasti "off-pisten" puolelle, lopputulemana melkein jännäkakit housuun, mutta taidolla (lue: tuurilla) siitä selvittiin jopa ilman kaatumista. Loppulaskun rauhallisesti puikaten löysin seuraavalle hiihtohissille.
Vähän kolmatta kilometriä korkeutta tuolla Catinaccion hiihtoalueen korkeimmalla hissillä:

Tuolta kun lähti puikkaamaan, niin yhtä soittoa pääsi laskemaan melkein 5km. Olihan se kokeilteva, ja reidet aiWan tulessa...ei mitään mahdollisuutta laskea yhteen putkeen, pakko oli huilia välillä.
Räpsy matkan varrelta Pra-Martinista Pera:n kaupunkiin:

Näin jälkiviisaana ei ihan Peraan asti olisi kannattanut puikata, rinteen loputtua joutui kävelemään jonkun matkaa että pääsi hissille, joka oli kaikenlisäksi hidas. Noh, ylös päästiin ja pitihän se käydä lataamassa akkuja ravintelin puolella:

Ei lainkaan pöljempää, terassilla kun pystyi melkein olemaan T-paitasillaan. Olusen rohkaisemana tuli tietysti riipastua vielä hiihtoalueen ainut musta rinnekin, oli kyllä hupaisaa! Nelisen tuntia taisin kaikkineen mäessä viihtyä, ja meikäläisen laskukunnolle se oli juuri passeli. Hyvillä mielin laskin vielä alas kylään, joskin pakko oli parissa kohtaa pysähtyä lepuuttamaan tulessa olevia jalkoja...rankkaa mutta antoisaa puuhaa! Kerran vuodessa rinteeseen, viime vuonna Ylläs ja nyt Dolomiitit. Mitähän sitä ensi talvena...
****************

Minä heitin auton takaisin hotellille ja lähdin koirien kanssa kävelemään. Hortoilin ympäri kylää kunnes löysin vähän sivummalle ja näin viitan vaellusreitille. Pinkasin innosta soikeana sinne, voin päästää koirat irti ja ottaa kuvia. Pääsin rinnettä pari metriä kun jalka upposi hankeen vähäsen. Jatkoin. Toinenkin jalka upposi vähäsen. Jatkoin tyhmänä pidemmälle. Molemmat jalat upposivat nivusia myöten. Ilman hanskoja vaatii hieman luonnetta nostaa itsensä käsillä lumipenkasta. Käännyimme takaisin ennenkuin uppoan olkapäitä myöten.

Räpsäsy hetkeä ennen uppoamista

Tallusteltiin takaisin hotellille. Parvekkeella odotti olut juojaansa ja kun sitä kylmälaukusta kaivelin niin huomasin että Rassi oli tullut mukaan. Siellä se sitten viihtyikin tovin, kerran tai pari kävi pyytämässä minua seuraksi mutta muuten nukkui auringossa onnellisena.

Katsottiin jonkin aikaa saksaksi Eemeliä ja Peppi Pitkätossua ja söin vähän eväsleipää. Sitten Ville soittikin että on laskettelut lasketellut, sopii lähteä vastaan. Otin koirat mukaan ja kiipesin kylään, siellä istuttiin ja juotiin kahvilassa yhdet oluet.

Sylikoiria

Palattiin hotellille ja avattiin lahjuksia, kiitoksia niistä lahjojille. Koiratkin avasivat omiaan, menivät sitten peiton alle nukkumaan. Hetki pelattiin lahjaksi saatua peliä ja lähdettiin syömään.
Alkupalaksi oli pastaa, pääruoaksi olin valinnut useiden liharuokien joukosta peuraa. Ihan oiva valinta, peura tarjoiltiin majoneesisalaatin ja paahdettujen leipien kanssa ja ilmeisesti oli savustettu. Ohuita leikkeleitä, jopa minä sain syötyä ja pidinkin. Tosin nälkäkin oli valtava. Ville söi ällölihaa, kuulemma ihan hyvää. Jälkkäriksi creme caramel. Hyvää.

Tultiin takaisin huoneeseen ja Rassi oli järjestänyt itselleen ohjelmaa. Oltiin unohdettu lattialle muovikassi jossa oli lahjapaperit, Rassi oli tarkistanut ettei mikään jäänyt avaamatta.

"Siis yhtään en tiedä mitä kävi, ne vaan räjähti"

25.12.2008
Aamulla ajeltiin autolla pieni lenkki ihan vaan varmuudeksi, että käynnistyy. Sitten lähdettiin hiihtohissillä vuorelle.
Edestakainen matka hissillä maksoi 12,50 e per lärvi, ei nyt ihan ilmaista mutta kerrankos sitä.

Hississä

Päästiin vuorelle ja käveltiin hetki tasanteella ja katseltiin maisemia.

Eka räpsäsy

Maisemaa

Hurtat vapaana

Lisää vuorimaisemaa

Sitten käytiin istumassa kahvilassa. Aurinko paistoi ja oli lämmin, Rassi tosin piti kääriä kaulaliinaan että malttoi lepäillä penkillä rauhassa.

Mc Verikoira

Kahvilasta lähdettiin metsälenkille. Kaikkien koirat olivat irti, totteli ne tai ei, joten meidänkin oli. Lenkki oli ilmeisesti moottorikelkkapolku mutta hyvä siinä oli kävellä.

Kadonnut kaksoisveli? Kuin kaksi marjaa!

Kävelyllä

Unohtunut asuntovaunu ja lapsille valvottu leikkipiha

Lenkin jälkeen kaikki halusivatkin istumaan. Oluelle siis. Aurinko paistoi mutta koiria väsytti ja palelsi.

Mc Hound-Dog

Hetken matkaa käveltiin ja käytiin syömässä pastat että jaksetaan iltaruokaan asti.

Miri ja Mirin privaattipöytä

Pois oltiin jo lähdössä, pari kuvaa pysähdyttiin ottamaan.
Rassi poseeraa

Hissi

Illalla oli hotellilla joululounas ja monta ruokalajia. Ensin katkarapucocktail, sitten voitaikinaan leivottua kinkkua ja sieniä, paikallinen herkku. Tämän jälkeen pastaa (kuinkas muuten, mitä olisi päivä ilman pastaa?) sienien kanssa. Vielä hedelmillä täytettyä kalkkunarullaa. Jälkiruoasta ei oikein ottanut selvää mutta hyvää se oli, jonkinlainen kerroskiisseli tms. Kaikkineen hyvä setti.

Ruoan jälkeen joutikin jo unille.

26.12.2008
Aamupalan jälkeen pakattiin ja lähdettiin. Sydämentykytystä meinasi aiheuttaa auto joka ei halunnut -10 asteen pakkasessa käynnistyä. Onneksi käynnistyi hetken yrityksen jälkeen.
Lähdettiin eri reittiä kotiin, hieman mutkaisempaa vuoristotietä. Tiellä oli vähäsen lunta ja meinasi jännittää, viimeistään siinä vaiheessa kun näin peuran/kauriin kääntyvän juuri hetkeä ennen kun meinasi hypätä tielle aidan takaa.
Tie menikin ihan vuoren huipulle ja pysähdyttiin ottamaan pari kuvaa.

Auto, sijainti ja korkeus

Maisemaa

Alaspäin pohjoisrinnettä. Jossa oli lunta riittävä määrä. Hetki harkittiin ketjujen laittamista, päätettiin kuitenkin kokeilla ilman.

Tie ja sen kunto

Autosta vielä otin pari kuvaa vuorista.

Oikein hieno reissu, suosittelen lämpimästi Dolomiittejä ihan kaikille, vähintään tutustumisen arvoinen. Jotakuinkin juuri sellaista kuin odotettiin, en kylläkään osannut arvata että päivällä on 10 astetta lämmintä. Aina parempi.