Ensimmäiset viikot menivät kotona tusatessa (puutarhan raivaaminen, kamojen kanto jne) hyvinkin pikaiseen. Kotona on hyvä olla, joka päivä olen miettinyt ettei tuo kerrostalo ole minun juttu. Ei enää.

Toki pääsimme tutustumaan jälleen Suomen byrokratiaan. Se oli järjettömän helppoa, vaivatonta ja nopeaa! Kelassa viivyttiin minuutti, vakuutusyhtiössä tuli melkein kyyneleet silmiin onnesta, ei tarvinnut juosta maksamassa veroja, täyttää satoja lomakkeita, tuoda isovanhempien vihkitodistusta tai esittää virkailijalle ripaskaa. Asiat hoidettiin ja poistuttiin. Taivaallista.

Tokalla viikolla kotona huomasimme että Villen luottokorttitiedot ovat varastettu. Onneksi huomattiin ajoissa, ehdittiin peruuttaa varaukset kortilta ja mentiin tekemään rikosilmoitus. Jälleen kerran asiat sujuivat kivuttomasti ja nopeasti. Ainoa soraääni oli poliisin jalassa olleet crocsit. Miten semmosen ottaa tosissaan? Asiat onneksi saatiin hoidettua eikä ko maksut jääneet meidän kontolle. Niin ja epäillään että tiedot varastettiin erään suuren hotellisivuston kautta mistä varasimme kaikki hotellimme. Näitä sattuu, minkäs teet.

Ruoka on Suomessa järkyttävän kallista. Tämän nyt varmaan kaikki tiesivätkin, itselleni se oli järkytys parin ekan kauppareissun ajan. Ekalla kerralla tervehdin myös ystävällisesti kaikki myyjät lähikaupassa. Tai no, en kaikkia, lopetin puolessa välissä kun kukaan ei sanonut mitään takaisin vaan sain pitkiä katseita. Ei sitten.

Tasan kerran olen vahingossa sanonut italiaksi. Pari päivää sitte tönäsin kaupassa miestä ja sanoin scusi. Poiskävellessä mutisin itsekseni "eikumikäseoli... anteeksi..." muttei se mies varmaan sitä kuullut.

Ja vielä koirista. Tänne kun saavuttiin niin oli ns. stanan kylmä. Me paleltiin mutta niin paleli koiratkin, varsinkin Rassi. Tärisi onnettomana terassilla ja sisällä kaivautui peittojen alle. Lämpimät ilmat kun palasivat niin Rassi retkotti auringossa kyljellään "onneksi käänsivät lämmön takasin päälle". Mirillä on edelleen kuuma ja Irkku on oma avulias itsensä. Betonia on mukava käsitellä kun mukana on yksi avulias koira ja koiran nenä. Kohtuullisen hyvin ovat sopeutuneet takaisin maalaiselämään sekä kotiin. Kuin ei poissa oltaisi oltukaan.

Siinäpä ne kuulumiset. Monet ovat kysyneet että lähdetäänkö uudelleen maailmalle. Tällä hetkellä ei lähdetä, nyt on pakko olla hetki kotona. Mutta ehkä vielä joskus, olihan se hieno kokemus.

Perjantai 29.5.2009

Herättiin aamulla aikasin. Tai minä heräsin, halusin käydä vikan kerran lillumassa kylpyammeessa ja illalla jäi tekemättä. 

Kaasu oli katkaistu joten kahvia ei ollut. Aamupalan kofeiinin korvasi red bull, mikä ei kylläkään riittänyt korvaamaan julmetun vahvaa italialaista sumppia.

Ajatuksena oli että nopeasti heitetään pari vikaa kassia autoon, imuroidaan vikan kerran ja lähdetään. Njooh... Olen muuttanut tämän vuosituhannen puolella todella monta kertaa, vieläkään en ymmärrä mistä sitä rojua ilmestyy viimesillä hetkillä, silloin kun kuvittelee kaiken olevan pakattu. Täysin ja totaalisen käsittämätöntä. Niin vaan sitä tavaraa tuli kassikaupalla, siltä ainakin tuntui kun Volvoa ahdettiin täyteen.

Vaan valmista tuli, palautettiin avaimet ja jätettiin Lucernate taaksemme.

Viimenen kuva talosta

Lähdettiin ajamaan kohti Saksaa, Comolta Sveitsiin ja sieltä Itävallan kautta Saksan maaseudulle. Ekan ajopäivän rupeama oli n. 380 km, aikaa siihen kyllä meni.

Ilma oli uskomattoman kirkas, näkyi kaikki vuoret, kumpikaan ei muistettu koskaan olleen niin kirkasta kun Comon suunnalla on ajeltu.

Ajomatka oli pitkä ja puuduttava. Nukahdinkin hetkeksi kofeiinin puutteen takia, sitten kurvattiinkin täyttämään red bull-varastoa.

Perillä ekassa hotellissa oli kaunista. Lähellä oli järvi, käveltiin koirien kanssa sen suuntaan. Hotelli oli vallan mainio. Lähellä ei ollut käytännössä juuri mitään niin söimme iltaruoan hotellilla jonka jälkeen iltalenkin kautta unille. Jos miinuksia pitää jakaa niin kylpypyyhe olisi kiva ylläri, käsipyyhkeeseen on työlästä kuivata itseään suihkun jälkeen.

Lenkillä, Irkkua harmitti kun parhaat hajupaikat kierimiseen oli viety

Maisemaa

Rassilla oli tosi hauskaa

Niin Villelläkin, myöhemmin terassilla

Hotelli

Lauantai 30.5.2009

Aamulenkin jälkeen aamupalalle. Teki mieli hyppiä onnesta ilmaan kun sieltä sai kunnollista kahvia eikä sitä huttua mitä Italiassa tarjoavat hotelleissa. Hyvää, oikeanmakuista, kunnollista kahvia! Ehkä parhaan makuista mitä olen ikinä saanut. Muutenkin aamupala oli äärimmäisen hyvä ja täyttävä.

Lähdettiin ajamaan heti yhdeksän jälkeen aamulla, tokan päivän ajomatka oli 515 km joten haluttiin joskus perillekin.

Ajomatka oli vieläkin pidempi ja puuduttavampi vaikka vaihdettiin välillä kuskia. Juhlaa toki oli lähes koko matkan kestänyt motari, kerrankin sain toteuttaa raskasta kaasujalkaani. Harmi vaan että tietyöt ja ajotaidottomat saksalaiset hidastivat matkantekoa. Tietyöt nyt vielä ymmärtää mutta miksi ajella kilometritolkulla ohituskaistalla jos ajaa satasta (kun kaikki muut haluaa ajaa ihan vaan jonkun verran kovempaa...)?

Rauhallista vauhtia...

Oltiin varattu hotelli Kasselin läheltä, reilu 10 km päästä. Elettiin käsityksessä että kysessä on vähän edellisen yöpaikan tyylinen paikka, keskellä metsää missä voi lenkkeilyttää koirat irti ja katsella luontoa. Alku näyttikin hyvälle, ajettiin kuoppaista metsätietä viitisen kilometriä. Tie loppui ja edessä avautui kylä jonka keskellä hotelli oli. Kamat huoneeseen ja katsomaan kylää.

Ihan ihme mesta! Täynnä neuroottisen hyvin hoidettuja taloja ja pihoja, ketään ei näy missään. Hotelli oli ainoa paikka mistä sai ruokaa ja/tai juomaa. Jopa Lucernate oli metropoli verrattuna siihen pystyynkuolleeseen kylään. Eniten kaiveli ettei ihan käsillä ollut sitä lenkkipolkua koirille. Vaihtoehtoina kun oli autotie, kadut kylillä tai laitumien keskellä kulkeva tie. Missään noista en viitsi päästää koiria irti.

Ei oltu syöty mitään kuin aamulla ja nälkä alkoi olemaan. Hotellista sai ruokaa viidestä eteenpäin, kitkuteltiin siihen asti. Vaihtoehtona olisi ollut lähteä ajamaan, ei huvittanut mennä autoon.

Käveltiin ja lepäiltiin huoneessa kunnes viiden jälkeen kammettiin alas pyytämään ruokaa. Mistään ruokalistoista oli turha puhua, meille tarjottiin wienersnitselit ranskalaisilla ja salaatilla. Ongelmana on se että minä en syö possun tai naudan pihviä (ei, en eettisistä syistä, ne vaan maistuu karmeille aina). Nälkä oli niin valtaisa että pakko oli syödä. Ainakin puolet. Villen mielestä se oli hyvää, minun mielipidettä lienee edes turha mainita. 

Loppu ilta menikin vaan oleillessa, kylässä kun ei ollut mitään elämää tai tekemistä joten tylsistyttiin lähinnä huoneessa.

Sunnuntai 31.5.2009

Kummallinen hotelli mutta hyvä aamupala leipineen ja muineen. Jotain hyvää edes.

Lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan, ajomatkaa seuraavaan hotelliin n. 370 km. Pikapysähdys taukopaikalla jossa Ville huomasi hotellin avaimen jääneen taskuun. Pitänee lähettää postissa...

Varattu hotelli sijaitsi muutaman kilometrin päässä Travemündesta, josta siis laiva seuraavana päivänä lähtee Suomeen.

Hotelli oli pienen asuinalueen laitamilla, ihan siisti ja ok. Lähellä oli mukava reitti koirien kanssa kävelyyn ja hevosia käytiin katselemassa. Pikakäynti kaupassa Travemündessa ja toisen koiralenkin jälkeen mentiin hotellille syömään. 

Travemündessa nähtävyyksiä katsomassa

Kaksi eri kanaruokaa (parempi kuin ei mitään), tilasin sen jossa ei ollut herkkusieniä. Sain neljä keitettyä perunaa, julmetun kasan tankoparsaa ja kaksi pienenpientä kanakökköä. Ville sai muutamaa eri lihaa, fetasalaattia ja tsatsikia. Sanomattakin selvää että katkeruuksissani söin puolet fetasta ja salaatista. Tankoparsa ei ole suosikkini, edes tuoreena ja kanapalat ei nälkää kokonaan vieneet. Ihan hyviä ne kanat kyllä oli. Jälkiruoka lohdutti, jätskiä, omenatorttua ja kermavaahtoa.

Ilta koirien kanssa huoneessa, iltalenkki ja unille.

Maanantai 1.6.2009

Aamupala oli ylitsevuotavan hyvä. Kalaa, kinkkusalaattia, leipiä, leikkeleitä ja sulatejuustoa! Whii! Olisin voinut nuolla sulatejuuston suoraan muovista, Italiassa ei semmoisia pahemmin tunneta, ainakaan maustettuina versioina.

Käveltiin koirien kanssa vielä lenkki ja lähdettiin ajamaan satamaan. Kaupasta haettiin vielä vettä lisää sekä yhdet Jack Colat (Jack Danielsia ja kokista tölkissä) hyttiin nautittavaksi.

Perillä ei ollut sen suurempia ongelmia. Käytiin kuluttamassa aikaa viinakaupassa ja vessassa, jotain pientä kaupasta tarttui mukaan. 

Lippujen tarkistuksen jälkeen saatiin ensikosketus suomalaisiin. Vanhempi herrasmies tuli tiedustelemaan koirien kiltteydestä. Vakuutin kahteen kertaan ettei ne tee mitään, sitten sain kuulla mielenkiintoisen kertomuksen kuinka joku hurtta jossain oli purrut ko miestä. Jaa. Ei niitä ole pakko silittää... Alkoi ärsyttämään.

Ajettiin laivaan ja mentiin hyttiin. Kauhulla vilkuilin kannelle jossa oli tassun kuva. Koirille oli varattu 1x1 m loota joka oli päällystetty vihreällä kankaalla (nurmikko? pitääkö ne koiria ihan tyhminä?) ja jossa oli röökin natsoja. Kirjoitan tätä muutama tunti laivaan saapumisen jälkeen eikä yksikään meidän koira ole vielä suostunut pissimään siihen.

Kannella

Tekisitkö sinä hätäsi tähän lootaan? Huomaa stögöt.

Koitettiin roudata koirat ylemmille kansille mutta meidät karkotettiin aika pian takasin seiskaan koska "ihmiset voivat olla allergisia". Koen henkilökohtaisesti valtavaa huolestumista suomalaisten koira-allergian yleistymisestä ja pahenemisesta, jostain ihmeen syystä näihin tuhansiin allergikkoihin ei törmää muualla Euroopassa. Kummallista kerrassaan.

Saksan tuliainen kotiin, Vilsalle Vilsa-vettä

Nyt laivan lähtö on 40 min myöhässä ja nyt jo tympii suomalaiset tavat. Plah.

Maanantain ohjelmaan kuului lähinnä itsensä tainnoksiin syöminen seisovassa pöydässä. Siinäpä se.

Tiistai 2.6.2009

Aamupalalla syötiin lisää. Välillä käveltiin kannella, ulkoilutettiin koiria ja sitten syötiin lisää. Ja lisää. Koirilla oli lieviä ongelmia pissiä kannelle, edelleen. Laiva rupesi keinumaan. Onneksi kaikki päivät päättyvät joskus...

Herttanen ilma ja pirun kylmä

Keskiviikko 3.6.2009

Aamulla herättiin viideltä, koirat pissille ja aamupalan kautta autoon odottamaan lähtöä. 

Ilma oli sateinen ja hyytävän kylmä. Pissitin koiria tullin pihalla kun Ville kävi ilmottamassa aikeistamme tuoda auto Suomeen, Rassi tärisi koko ajan kylmästä. Ja minä myös.

Ja sitten kohti kotia! Kotiin oli kiva tulla, kotona vain odotti ikävähkö yllätys, kiitos vuokralaisten siivoustaitojen sekä ruohonleikkauksen (jota ei ollut tapahtunut). 

Mutta kotona ollaan, vihdoin ja viimein. Kämppä on siivottu ja tavaroita roudataan sisään vähän kerrassaan. Kotona on hyvä olla.

Pellot hetkeä ennen kotia

Ehkäpä vielä heitän pienen päivityksen sopeutumisesta sekä uusista kulttuurieroista. Ehkä. Muuten tämä oli tässä, kiitos lukijoille!

Ja tämä vuosi alkaakin olemaan taputeltu. Ollut hiukan kiire viikko, jäänyt tuon blogin päivitys Ligurian retken osalta viimesiin päiviin.

La-su välisenä yönä sain ilokseni aidon vatsataudin. Kuumetta ja vähän kaikkea tuli, ei siitä sen enempää. Hieman jännitti miten nopeasti siitä toivun, ei kovin montaa päivää pakkaamiselle enää ollut eikä lauantaina läheskään kaikkea oltu vielä pakattu. Tauti kuitenkin talttui ja pakkaaminen jatkui.

Eläinlääkärikin saatiin hoidettua pienen väännön jälkeen, heillä oli hitusen vanhaa tietoa nykyisistä vientisäädöksistä. Loppujen lopuksi ei tarvinnut maksaa loishäädöistä kuin lääkkeet, passien leimaus oli ilmaista.

Keskiviikkona väsäsin kaiken kiireen keskellä Villen töihin läksiäisiin läjän karjalanpiirakoita ja pullia. Meinasi huumorintajua jo loppua kesken jossain vaiheessa... Koko ajan on luonnollisesti ollut varjossa 27-35 astetta, sisälläkin lämpö pyörinyt siinä kolmessakympissä. Mukavaa pestä kaappeja kun aina välillä saat pestä tippuneet hikipisarat pois.

Tänään Ville vei tarjottavat töihin ja kävi palauttamassa puhelimet sun muut. Minä siivoilin loppuun, asunto käytiin tarkastamassa ja homma alkoi olemaan paketissa.

Hieman vänkäystä meinasi syntyä kun käytiin vuokraisännän luona pyytämässä allekirjoitus lappuun että saadaan takuurahat takaisin. Ihme kitinää ja vaatimuksia, meidän kuulemma pitäisi maksaa summa x tämän kämpän siivouksesta, tämä kun jää nyt tyhjilleen ja aikaa voi mennä ennen seuraavien vuokralaisten tuloa. Luonnollisesti asunto pitää siivota jos on ollut pitkään tyhjillään. Mutta ei kai me nyt sitä makseta! Päästiin sopimukseen lopuksi, onneksi vuokraisäntä puhuu englantia.

Viimesiä hetkiä siis viedään. Huomenna lähdemme aamulla ajamaan kohti Saksaa, maanantaina lähtee laiva kotiin. Kotiin on ihana päästä, Suomeenkin tavallaan. Luultavasti jäädyn sinne, täällä kun 23 astetta tuntuu jo tosi kylmältä.

Kotimatkasta kirjottelen sitten ensi viikolla kunhan kiireisimmät hommat saadaan alta pois.

17-22.5.2009

Ville sai yllättäen kuulla ylimääräsistä lomista joten lähdettiin lomalle Ligurian rannikolle, Diano Marina-nimiseen eläkeläisparatiisiin. Siellä oli todella 87% eläkeläisiä, loput lapsiperheitä ja sitten me. Eipä tuolla väliä, ei me seuraa sieltä haettukaan. Tarkoituksena oli viettää loma ilman mitään juoksemista tai "pakko nähdä, pakko mennä"-kiirettä.

Oltiin otettu hotellin yhteydessä toimiva lomahuoneisto. Se oli itseasiassa halvempi kuin hotelli, sen lisäksi siinä oli keittiö niin säästettiin ruokailussakin. Heitettiin tavarat kämppään ja käveltiin pikku lenkki ja valittiin uimapaikka. Hetki auringonottoa toisella terassilla ja sitten uimaan.

Virallinen ranta oli koirilta kielletty joten mentiin mololle (jokainen muistaa Korsikan retkeltä lyhyen italian kieliopin, molo=aallonmurtaja).

Minä uin

Ville ui

Paikalliset tuijottivat ja kuvasivat, ilmeisesti tuntui käsittämättömältä uiminen toukokuussa.

Ville huoneiston toisella partsilla aurinkojuomaa maistelemassa

Piskeillä riitti puuhaa kun piti tuijottaa alakerrassa asuvaa pikkurakkia ja omistajaa

Rapurapurallaa

Maanantaina oleskeltiin ja otettiin aurinkoa. Jossain vaiheessa päivää huomattiin hotellin lainaavan polkupyöriä, käytiin pyytämässä semmoset ja lähdettiin polkemaan vähän kauemmas rannalle. Hitusen kova aallokko mutta nätti paikka. Ja oli kuuma.

Maisemaa

Vesikasvustoa

Pienenpieniä simpukoita

Tiistaina lähdettiin Monacoon. Matka ei varsinaisesti ollut pitkä mutta sitäkin hitaampi, tarkotuksella mentiin merenrantaa pitkin kaikkien kylien läpi. Matkalla pysähdyttiin tietysti uimaan.

Kuvasarja "näin se hyppy menee"

Monacoon meno oli virhe. Siellä oli tulossa viikonloppuna formulat ja koko paikka oli tungettu täyteen katsomoja jne.

Tästä ne kaahaa

Mirillä oli tosi kuuma

Hei viiniä!

Monacoa vuorelta

Keskiviikkona lähdettiin autolla koirien kanssa samalle rannalle missä käytiin pyörillä. Oli kuuma ja aallokko oli pienempi, onneksi. Valittiin vähän eri kohta, oli kivempi uida ilman isoja kiviä.

Maisemaa vähän ennen rantaa

Vedessä

Mun tartti uida vaatteet päällä koska olin niin palanut ettei voinut yhtään näyttää olkapäitä auringolle

Illalla haettiin vielä julmetun kokonen pitsa kämpille.

Ruokalevolla

Ruokalevolla viileämmässä...

Torstaina ajeltiin eri suuntaan kuin tiistaina ja käytiin rannalla. Muuten kiva mutta nämä epävirallisetrannat ovat joskus niin hankalassa paikassa... Roikuin ruohotupsussa Miri toisessa kainalossa ja naarmuunnuin verille. Hauskaa.

Illalla käytiin syömässä. Alkupalaksi syötiin spaghetti frutti di mare, pääruoaksi Ville söi simpukoita ja minä kalalajitelman. Hyvää settiä. Ajoissa kämpille ja nukkumaan, perjantaina lähdettiinkin aamusta ajamaan kotiin pakkaamaan kamoja.

Toinen kerros oli meidän huusholli

9.5.2009

Karita oli kylässä ja lauantaina lähdimme vuoristojärvelle jossa viime kesänä jo käytiinkin. Ilma oli puolipilvinen mutta muutama tunti makailtiin ja syötiin eväitä. Lopuksi pikapyrähdys uimaan, hemmetin kylmää.

Miri poseeraa

Karita ja siirtolohkareet

Aurinkoa ottamassa

Mukava paikka, matka vaan turhan pitkä. Ja ilma olisi voinut olla parempi.

10.5.2009

Jätettiin koirat kotiin ja lähdettiin lähellä olevaan Zoosafariin. Valtava virhe oli lähteä vasta myöhemmin eikä ennen yhdeksää, siellä oli moni muukin. Jonossa nitkutettiin eteenpäin mutta ehtipähän kuvaamaan.

Strutsit

Kameleita

Kirahvi

Kirahvi tuli ikkunasta autoon

Seepra piehtaroi

Sarvikuono

Leijona

Tiikeri

MatoMatala

Harvinaista rotua edustava aasivauva

Hullu aasi ei tykännyt mun käden hajusta

Vähän huonommassa hapessa oleva vanhus

Periaatteessa ihan mukava paikka. Osalla eläimistä, kuten pöllöllä ja kotkalla, oli onnettoman pienet tilat, ei olisi pitänyt mennä ollenkaan eläintarhan puolelle. Autolla oli mukava ajella ötököiden seassa, kivempi olisi ollut ilman ruuhkaa.

14.5.2009

Viikko oli kiivasta soppailua, torstaina sitten mentiin aamupäiväksi joelle.

Irkku ryntäsi heti kahlaamaan

Rassikin uskalsi

Ja Miri

Rassilla hajosi pää ja tuli valtava hepuli kun jalat kastuivat

Turhan aikasin "jouduttiin" lähtemään pois, kahden metrin päähän änkeytyi aivoton rantojen mies joka nautiskeli tetraviiniään ja puhui ihan jatkuvasti. Ei sitä jaksanut eikä viitsinyt tyly olla niin poistuttiin vähin äänin kohti uusia ostoksia.

30.4.-3.5.2009

Yhden maissa torstaina ajoin hakemaan Villen töistä ja lähdettiin kohti Firenzeä. Pari kuukautta sitten oltiin varattu parin yön setti Toscanan viinitiloilta ja edellisenä viikonloppuna innostuttiin varaamaan tarjoushotelli yhdeksi yöksi Firenzestä. Matkaa tuli reilut 300 km ja kuviteltiin että ajoissa lähteminen pelastaisi pahimmilta ruuhkilta.

Alkumatka menikin vallan mainiosti, ilma oli mukava ja vaikka liikennettä olikin paljon niin tie veti. Pienen vaaratilanteen aiheutti vastaantulevien kaistalta lentänyt julmetun kokoinen kuollut lintu, onneksi osui tuulilasin sivuun eikä keskelle. Ensimmäinen ruuhka tuli parin sadan kilometrin jälkeen, muutama kilometri ajettiin hitaasti nitkuttaen, ohi palavan tien ja pienen kolarin.

Tuon hidasteen takia osuttiin Firenzeen keskellä parhainta ruuhka-aikaa ja muutaman kilometrin matkaan meni varmaan lähemmäs tunti. Hotelli onneksi löytyi helposti.

Hotellin edestä ruuhkakuvaa

Huone oli hieno, heitettiin kamat sinne ja lähdettiin kaupungille. Hinnoissaan oli ko paikka, kaksi pitsaslaissia ja kaljat maksoi yhteensä 18 e, hieman myöhemmin toiset kaljat 6,50 kappale. Eipä sillä, tarkoitus olikin vain lähinnä kävellä.

Kirkonkulmaa

Ylihintaisilla kaljoilla

Pojat pelasivat joen rannalla palloa

Jokin "kultasilta", paljon kultakauppoja, pari muuta kojua ja asuntoja

Joen varrella katetulla jalkakäytävällä

Auringonlasku

Käveltiin takaisin hotellille ja jätettiin koirat nukkumaan. Käytiin syömässä pitsat vähän sivummalla jossa hintatasokin oli aavistuksen järkevämpi.

Ehkä tuota Firenzestä pitäisi enemmän jos olisi enemmän aikaa ja rahaa ja vähemmän (ei yhtään) koiria mukana. Suurkaupungissa on rasittavaa kulkea kolmen pienen koiran kanssa, koko ajan saa väistellä ihmisiä ja suurinosa haluaa silitellä koiria. Hidasta.

Perjantaina aamulla lähdimme pian aamupalan jälkeen. Joka oli positiivinen yllätys, oli sämpylää, juustoa ja makkaraa, mikä ei täällä niin sanottua aina ole.

Matkaa seuraavaan hotelliin oli reilu 20 km. Hotelli, Villa Belvedere Dimora Storica, sijaitsi lähellä Mercatalen kylää.

Aika iso osa matkasta meni hitaasti ruuhkassa istuen, eipä tuo niin haitannut maisemia katsellessa. Navigaattorin avulla lähdimme ensin katsomaan hotellin sijainnin. Navi ohjasi meidät kirkon pihalle. Netistä printatut ajo-ohjeet ohjasivat meidät teollisuusalueelle. Hetken pyörimisen jälkeen hotelli löytyikin. Näytti oikein hyvältä, lähdettiin kylille syömään ennenkuin päästään huoneeseen.

Lähellä hotellia oli viinitila ja kävimme kysymässä viininmaistajaisia. Mies lupasi soitella asiasta, 10 henkeä pitää saada että maistajaiset pidetään. Meillä oli pyörät mukana ja ajateltiin että siihen onkin hyvä matka pyöräillä.

Ajoimme 12 km päässä olevaan vähän isompaan kylään (Greve in Chianti), käytiin kahvilla, käveltiin hetki ja haettiin kaupasta vettä ja paikallista viiniä.

Reissun hauskin kyltti, nauratti moneen kertaan

Nälkä kuitenkin oli ja mentiin ruokapaikkaan. Pistin kyllä merkille että naapuripöydässä istui hyvin kiukkuisen näköinen pariskunta, en asiaa sen tarkemmin pohtinut. Tarjoilija tuli ja otti tilaukset. Ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja vielä vähän aikaan odoteltiin. Keittiössä oli pienenpientä ongelmaa ja pari tuntia yhteensä istuttiin niitä hemmetin ruokia odottaen ja lopuksi syöden. Saatiin sentään ilmainen jälkiruoka, kuten kaikki muutkin tuntikausia istuneet.

Mahat sentään tuli täyteen ja lähdettiin hotellille. Respa lähti kävellen näyttämään meidän huoneen, vähän kauempana olevassa talossa kuulemma. Ok, ajettiin lähemmälle parkkikselle ja jäin purkamaan koiria ja laukkuja autosta kun Ville kävi katsomassa. Odottelin auton vieressä ja näin jo kaukaa Villen olemuksesta ja sitten ilmeestä ettei tää nyt mennyt niinku piti tai odotettiin. Kysyin että mikä vialla, ei oikein selkeää vastausta tullut. Kierrettiin kamojen kanssa talo ja yhdet portaat ylöspäin ja mentiin sisään.

Se oli julmetun kokonen asunto. Oltiin tilattu kahden hengen huone, kuvista olin ymmärtänyt että ihan nätti ja kiva huone vessalla. Ensin oli keittiö, sitten iso olkkari josta lähti portaat. Puolivälissä oli kylppäri ja yläkerrassa makkari. Ilmalämpöpumput, kaksi telkkaria, antiikkikalusteet ja tosiaan se keittiö. Paljon enemmän kuin mitä odotettiin tai mitä piti olla.

Hetki ihmeteltiin huonetta, istuttiin koirien kanssa pihalla auringossa ja jätettiin koirat huilimaan. Ville otti uikkarit ja suunnistettiin allasbaarille. Rohkasukaljat ja Ville uimaan.

Allas ja Ville

Uimassa

Siellä vietettiin jonkun synttäreitä ja porukka huuteli toisiaan katsomaan kun joku uskaltaa uida. Baarinpitäjä kyseli villapaitaan pukeutuneena ihmeissään että todellako uit siellä, nythän on vielä niin kylmä (varjossa n. 25). Ville selitti olevansa suomalainen ja baarinpitäjä ymmärsi heti.

Baarissa

Mentiin koiria katsomaan ja otettiin lasit halpispunkkua ja yhdet kaljat talon edessä terassilla auringonlaskua odotellen.

Väsynyttä sakkia

Talo

Maisemaa auringon laskiessa

Lauantaina aamupalan (täälläkin se oli runsas ja hyvä) ja parin lenkkeilyn jälkeen hylättiin koirat yksin ja lähdettiin Greveen maistelemaan viinejä. Pysähdyttiin lähikylällä kahville, hotellin kahvi oli kuin teetä. Ville lähti hakemaan autosta lompakkoaan ja minä menin tilaamaan. Baaripoika flirttaili koko sydämestään juuri siihen hetkeen kun Ville käveli paikalle, sen jälkeen ei tainnut ko tyyppi sanoa enää sanaakaan. Hassu mies.

Oltiin etukäteen netistä katsottu isommalla kylällä Le Cantina-niminen viinikellari. Ladattiin viinikortit ja ruvettiin kiertelemään.

Haistelua

Parit halvat vinkut, jokaista ostettiin tietenkin pari

Yleiskuvaa

Oli oikein mielenkiintosta ja kivaa, sai maistaa vähän kalliimpia viinejä kerrankin. Idea oli hyvin yksinkertainen, ladattu kortti tökättiin ekassa kuvassa näkyvään koneeseen ja nappia painamalla viiniä valui lasiin pieni määrä. Olin kuskina joten maistelin vähän kalliimpia viinejä vähän vähemmän, Ville maisteli vähän halvempia vähän enemmän. Valkkareista en niin välitä mutta niitäkin maistoin ja sieltä löytyikin yksi 8 e viini joka ostettiin kotiin. En tiedä mitä Ville ajatteli tehdä sillä viinillä, minä ajattelin juoda sen Suomessa kotona pihalla pian kotiinpaluun jälkeen.

Käveltiin kylässä markkinoilla ja käytiin kaupassa ostamassa leiväntekoaineet, suunnitelmana kävellä koirien kanssa retkelle.

Metsätie hotellille päin

Tehtiin leivät ja lähdettiin kävelylle. Ilma oli todella kuuma joten kovin pitkää lenkkiä ei voitu tehdä, Miriä piti nytkin välillä kantaa kun vauhti hyytyi kuumuudessa.

Oliivi

Eväistä syömässä oliivipuun varjossa viinipeltojen vieressä

Tiluksien mittailua ja "miten ne viiniköynnökset meneekään?"

Miri kaatui

Hotellin päärakennus eväspaikalta

Vietiin koirat sisälle viileään toipumaan ja lähdettiin pyörällä viereiselle viinitilalle. Ei sieltä mitään ollut kuulunut mutta haluttiin tarkistaa asia ja jostain syystä pyöräily tuntui hyvälle idealle, olihan ne pyörät raahattu mukaan. Aikaisemmin olin paikallisia mäkiä katsellessa todennut etten kovin kauaksi kyllä polje, ei siinä oli mitään polkemista kun ylämäet joutuu taluttamaan.

Matka viinitilalle meni joutuisasti, vähän piti talutella yhdessä mäessä mutta muuten alamäet olivat mukavan jyrkkiä ja pyörä meni kuin itsestään. Koko viinitila oli kiinni joten käännyimme takaisin. Villen takapyörä puhkesi, johan se viikon verran olikin ollut ehjä... Pumpattiin pyörään ilmaa ja takaisin.

Joo-o, tulipahan huomattua että ne kivat jyrkät alamäet on paluumatkalla veettumaisen jyrkkiä ylämäkiä. Oli järkyttävän kuuma ja koitin reippaasti polkea niin ylös kuin pystyin (huomautus tähän väliin että täällä kotosalla ei ole ylämäkiä, pelkkää tasasta). Henki vinkui, hiki valui ja tuntui etten ikinä selviä. Hiekkatietä ylämäkeen hotellille, puolessa välissä taas luovutin ja taluteltiin pyöriä. Ryömin huoneeseen, kaaduin sohvalle ja vannoin joko tekeväni jotakin kunnolleni tai jättäväni jatkossa urheilun muille. Jäin sohvalle odottamaan kuolemaa. Sitä ei kuitenkaan tullut joten hetken päästä nousin ylös ja menin koirien ja Villen perässä pihalle istumaan, taidettiin me veden lisäksi siinä jotain viiniäkin maistella.

Urpo ja Turpo muurilla aurinkoa ottamassa

Kuuden jälkeen lähdettiin käymään baarissa, nälkähän tuo jo oli. Otettiin valkkarit ja leikkelelautaset sekä pappa di pomodore eli ns. tomaattipuuro joka oli tehty tomaattimurkasta, vanhasta leivästä ja mausteista. Äärimmäisen hyvää, pakko kokeilla tehdä itsekin.

Istuttiin ulkona kunnes aurinko laski.

Iltalenkin jälkeen aika pian unille.

Sunnuntaina pakattiin auto ja lähdettiin kohti kotia hyvissä ajoin. Ruuhkaa ei ollut missään vaiheessa matkaa joten kotimatka meni hyvin ja nopeasti.

Äärimmäisen hieno reissu, olisi tuolla pidempäänkin viihtynyt. Ainut huono puoli oli se ettei päästy sille yhdelle viinitilalle maistelemaan, ilmeisesti aika yleinen "ongelma" sesongin ulkopuolella. Suosittelen Toscanan maaseutua kaikille. Ottakaa kuitenkin auto, ei pyörää.

Perjantaina hain äitin ja isän lentokentältä, Villen töistä ja välipalan jälkeen lähdimme Gardalle. Hotelli oli varattu Gardan pohjoisimmasta osasta, Riva del Gardasta. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja oli kuuma.

Löysimme navigaattorin avulla oikean tien helposti, hotellia ei vaan näkynyt missään. Ajoimme tietä edestakaisin ja hetkittäin alkoi usko loppumaan koko hotellin olemassaoloon. Leirintäalueelta saimme ajo-ohjeet, hotelli oli eräällä yksisuuntaisella sivukadulla piilossa. Opasteet olisi kivat.

Hotelli itsessään oli siisti ja mukava. Huoneet olivat valmiina joten jätimme tavarat ja lähdimme kylälle. Aurinkoinen ilma oli tiessään ja tuuli, turhankin kovasti, melkein tukka irtosi. Koirat olivat tietysti mukana ja menimme toipumaan matkan rasituksista rantabaariin terassille, onneksi oli katos koska alkoi satamaan.

Sade oli suht vähäistä joten kaljojen jälkeen lähdimme kävelylle. Alkoi satamaan kaatamalla. Välillä pidettiin sadetta katoksessa ja lopuksi luovutimme ja siirryimme kaupan kautta hotellille.

Vähitellen kirkastuva näkymä partsilta

Vaatteiden kuivatus, vaihto, koirat unille ja syömään. Sade loppui ja oli mukavan lämmin ja menimme läheiseen ravintolaan jossa oli tarjolla menu kympillä. Ravintolan ulkonäkö epäilytti mutta menimme silti.

Sapuskan hinta-laatusuhde oli järkyttävän hyvä. Alkupastat ja -lasagnet olivat erinomaisia, pääruoassakaan ei ollut vikaa. Palvelu nopeaa ja ystävällistä. Kaikkine juomineen hinnaksi taisi tulla alle 70 e neljältä ihmiseltä.

Ruoan jälkeen teputtelimme isommalle kylälle joksikin aikaa, rannan kautta hotellille ja pian koiralenkin jälkeen menimme unille.

Öinen rantanäkymä

Lauantaina olikin heti aamusta pilvetön taivas ja lämmin.

Aurinkoinen näkymä partsilta

Oltiin etukäteen katsottu netistä että lähellä menee köysirata vuorelle. Äiti ilmotti ettei korkeanpaikankammonsa takia lähde mukaan, lähdimme siis isän ja koirien kanssa. Ikävä kyllä köysiradan alkupäässä oli ilmoitus ettei tämä kaksiosainen rata mene huipulle asti huoltotöiden takia.

Sateenkaari matkalla köysiradalle

Soitimme äitin mukaan ja lähdimme autolla sinne hitusen ylemmäksi, mihin köysiradan ensimmäinen osa olisi mennyt. Kävelimme pienen koiralenkin.

Maisemaa ja köysirata

Lenkin jälkeen ajoimme kylään josta köysiratas lähti. Kävelimme, katselimme markkinoita ja juotiin terassilla juomat.

Jokin puutarha vanhan linnan sisäpihalla

Ajoimme omalle kylälle vanhaan osaan ja mentiin syömään, syömisen jälkeen käveltiin vielä hetki koirien kanssa kylällä.

Kuvaan isän kameralla

Pakkoposeeraus

Käytiin hotellilla ruokkimassa koirat ja lähdettiin vuorella olevalle järvelle. Koko järvi, tai lähinnä sen ympärys, oli remontissa, ympäri ei päässyt ajamaan eikä veden ääreen ollenkaan, lähdettiin melko pian pois. Äiti luki matkaoppaasta että lähellä on hienot vesiputoukset. Hieman skeptisesti niihin suhtauduin mutta mentiin kuitenkin katsomaan.

Sisäänpääsy oli 5 e per naama. Siinä vaiheessa taisin tuhahdella jo ääneen kun en ihmeitä odottanut. Mutta ne oli mahtavat. En ole ikinä nähnyt niin hienoa vastaavaa, sanat eivät riitä kertomaan ja kuvat epäonnistuivat koska vettä roiskui niin paljon.

Puutarhasta vesiputouksen viereltä kuva hassusta puusta

Tuolta mennään putouksen alemmalle osalle, putoukset ovat siis luolassa

Putouksella, kuva ei tee mitenkään oikeutta

Aikamme ihmeteltiin, oli kyllä hieno paikka. Tehty turistinähtävyydeksi jo 1800-luvulla.

Jätettiin koirat hotelliin kun ensin nautittiin itsetehdyt GT:t ja käytiin kylällä kävelemässä. Alkoi satamaan taas joten istuskeltiin yhdessä baarissa. Villen kanssa syötiin paninit ja jätskit, siitä sitten aika pian koiralenkin jälkeen unille.

Sunnuntaina vietiin äiti ja isä Gardan eteläosaan ja itse lähdettiin kotiin.

Kiva reissu, kiitoksia!

Viikolla äiti ja isä tulivat hetkeksi meille, siitä ehkä myöhemmin lisää.

Ajat sitten päätettiin lähteä pääsiäiseksi vuorille. Koska täällä ei pitkäperjantai ole pyhäpäivä niin oletettiin Villen olevan töissä silloin ja varattiin hotelli lauantaista eteenpäin. Tietysti muutama päivä aikasemmin Villen pomot päättivät että pidetään se perjantai nyt kuitenkin vapaana. No, eipä tuo nyt niin vakavaa ollut yksi päivä kotosalla viettää.

Lähdettiin lauantaina aamusella ajamaan, suuntana Mont Blancin kupeessa oleva kylä Saint Gervais, Ranskan puolella siis. Loppupäässä matkaa piti mennä maksullisen tunnelin läpi. Homma tapahtui niin nopeasti ettei oikein ehditty edes ajattelemaan kun oltiin jo maksettu vain yhdensuuntainen lippu tunneliin. Maksoi reilut 30 e, edestakainen olisi ollut 40 e. Tunnelia ajellessa onnittelimme itseämme tästä loistavasti sähläyksestä. Saavuimme tunnelista Ranskan puolelle ja ehkä se yhdensuuntainen maksu ei niin tyhmää ollutkaan, jono tunneliin oli pitkä. Koska täällä on tullut saavutettua lähes zeniläinen mielentyyneys kaikkien sähläysten kanssa, emme jääneet asiaa sen enempää vatvomaan vaan totesimme että sen voinee selvittää myöhemminkin.

Ranskan puolella ajelemassa

Huoneen luovutus oli vastan neljän maissa ja kello oli n. klo 13. Käytiin turistitoimistossa hakemassa karttoja ja terassilla syömässä välipalaa ja päätettiin pyyhkäistä kohti vuoria koiralenkille.

Matkalla ylöspäin

Parkkipaikalla

Lunta oli paikkapaikoin ja lähdettiin kävelemään hiekkatietä pitkin. Irkulla oli hauskaa lumessa, juoksi ja pomppi. Ne jotka eivät juosseet ihan yhtä paljon, poseerasivat enemmän tai vähemmän. Yleensä vähemmän.

Kengät kastuivat ja vähän jo väsyttikin. Lähdettiin hotellille ja haaveilin jo kuinka heitän sängylle pitkäkseni ja otan puolen tunnin päikkärit. Saavuimme hotelliin ja aula oli tupatentäynnä meluavia brittejä. Ville taisteli tiensä tiskille ja koitin kuulla mitä puhuivat, en kuullut koska kakarat kiljuivat ja tappelivat vieressä. Alkoi näyttää huonolle ja meinasin jo vähän ruveta lämpiämään kun luulin että hotelli on ylibuukattu. Ei sentään, kyseiset britit eivät vain olleet tajunneet poistua klo 11 mennessä ja olivat sekoittaneet koko systeemin. Respan mies ehdotti että palaamme tunnin päästä ja ystävällisesti ehdotti tekemistäkin.

Hieman ärtyneessä mielentilassa raahasin laukut takaisin autoon ja lähdettiin kävelemään kylälle. Mentiin juomaan lasit punaviiniä, koirat tietysti mukana. Koirat olivat väsyneitä vuoristolenkin jälkeen, niin väsyneitä ettei Miri huomannut mihin istui.

Rassia harmitti kovin, Rassin vesimukissa oli jotain ylimäärästä.

Palattiin hotellille ja ihme ja kumma, päästiin huoneeseen. Hotelli oli yhtä sokkeloa ja ovien läpi kulkemista mutta huone oli ihan siisti ja mukava.

Näkymä partsilta

Irkku partsilla

Oltiin huoneessa hetki ja juotiin lasit viiniä. Koirat simahtivat ja me lähdettiin kylille syömään. Hetken arpomisen jälkeen päädyttiin pitsalle. Ihan hinnoissaan, kuten viinikin, vähän kummalliset mutta hyvää kaikenkaikkiaan. Otettiin jälkkäriksi jätskiä, Ville teki pienen virheen ja otti jätskiä jossa oli viskiä. Näin kyllä baaritiskille kun tekivät annosta ja ihmettelin kun vapaalla kädellä kaatoivat viskin, en siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota.

Ruoan jälkeen kävelimme hetken ja kävimme vielä yhdet drinkit juomassa. Viereisessä kirkossa oli jokin pääsiäisjuhla.

Lähdettiin hotellille päin, koiria käyttämään ja nukkumaan. Villelle ei tuo viski oikein sovi...

Mieli kevyt, askel vakaa....

Sunnuntaina herättiin ajoissa ja jollakulla oli pääkipua. Se joku en ollut minä.

Käytiin aamupalalla. Patonki oli hyvää mutta munien keittämisestä lähtien kaiken sai tehdä itse. Olipahan kuitenkin seisova pöytä eli sai ahtaa niin paljon kuin halusi.

Lähdettiin Chamonixiin josta lähtee köysiratas Mont Blancille. Hotellin respa oli meitä illalla varoitellut ettei koiria oteta hissiin, käytiin kuitenkin kysymässä. Tottahan tuo puhui, ei otettu. Nieltiin kiukku ja lähdettiin junalla toiseen mestaan.

Kyseessä oli jonkinlainen ikijäätikkö. Ikävä kyllä jäätikölle menevä hissi oli pois käytöstä joten palloilimme ympäriinsä ylempänä, korkeutta n. 1900 metriä.

Jäätikköä

Kummallinen pilvimassa

Ylihintainen rafla

Vuoristojuna

Varmaan parisen tuntia viihdyttiin ylhäällä ja lähdettiin alas kylälle. Nätti kaupunki, varmasti olisi ollut mukava viipyä siellä pitempäänkin.

Käytiin huoneessa ruokkimassa koirat ja lähdettiin hetkeksi kävelemään vielä niiden kanssa ennen ruokailua.

Kysyttiin respan avuliaalta mieheltä vaihtoehdoista poispääsyyn, tulomatkan tunnelia välttäen. Täytenä idioottinahan se meitä piti kun ei oltu edestakaista lippua ostettu, neuvoi kuitenkin reittiä Sveitsin kautta, siellä on myös maksullinen tunneli mutta halvempi. Hyvä, menemme kotiin siis sieltä.

Polkua pitkin kosken vierestä kylille

Saint Gervaisin aukio

Käveltiin hetki ja vietiin yliväsyneet koirat takaisin hotelliin. Ei siinä montaa minuuttia mennyt ennen uuvahtamista, koirilla siis.

Käytiin syömässä suht edullinen menu. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä vaikkei ihan kaikista ruokalajeista päästy selvyyteen että mitä ne olivat. Reissun ainoat kaljat juotiin koska viini olisi maksanut enemmän kuin safkat, ylihintaiset pienet lämpimät kaljat.

Hotellille, koirien iltapissa ja nukkumaan.

Aamulla lähdettiin melko pian aamupalan jälkeen.

Vuoria autosta

Navigaattorin opastuksella löydettiin tiemme vuorelle Sveitsin puolella, n. 1500 m korkeutta. Käveltiin hetki ja annettiin koirien juosta.

Tuli iso rähinä

Maisemaa

Siitä sitten ajeltiinkin suorinta tietä kotiin. Yksi pysähdys ja kun autosta kampesi ulos niin tuntui kuin saunaan olisi tullut, varjossa yli 20. Loppumatka oli hitusen tylsä joten kikkailin kameran kanssa ja kuvailin peilin kautta.

Kaikenkaikkiaan kiva reissu. Muutamia huomioita tuli kyllä tehtyä...

Ranskalaiset ovat todella tylyä ja tympeää porukkaa. Hotellin respa oli kyllä sinällään poikkeus, suorastaan yli-innokas auttamaan ja neuvomaan. Häneltäkin tosin ainut aito hymy tuli silloin kun hän meille nauroi, kuullessaan ettei ostettu menopaluu-lippua tunneliin. Mutta pääasiassa kaikki palvelu on tylyä ja onnetonta.

Ero italialaisiin on siis valtava, Suomesta jos matkustaisin Ranskaan niin tuskin näin vahvasti huomaisin eroa.

Kuluneiden 11 kuukauden aikana on sittenkin italia jäänyt takaraivoon jonkin verran. Osaan ranskaa vähäsen mutta koko ajan puhuin italiaa, ellen keskittynyt ja miettinyt etukäteen mitä sanon. Kauhulla odotan Suomeen paluuta, minua luultavasti pidetään brassailevana snobina jos sielläkin italiaa vahingossa puhun.

Olen ennenkin huomannut ettei Ranskassa vesiputkisto ole tällä vuosituhannella. Ei tässäkään hotellissa. Vedenpaineesta oli turha edes puhua ja jos vedit vessan suihkun aikana niin vesi muuttui tulikuumaksi.

Kiva oli palata kotiin huilimaan pariksi päiväksi, ensi viikonloppuna Gardalle!

Torstaina saapui Villen perhe Milanoon. Äiti ja siskot suuntasivat suoraan kentältä hotelliin ja isä haettiin meille. Koska laaja asuntomme käsittää vain yhden sohvan, ei voitu majottaa koko poppoota. Jounin kone saapui suht myöhään joten meidän ohjelmaan kuului pieni iltapala ja nukkumaan.

Perjantaina heräsin tyypillisesti ärsyttävän aikaisin ja herätin Jouninkin. Aamupalan jälkeen suunnistimme Rho Centeriin kenkä- ja vaateostoksille. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä Jounille, kengät, hassunhauska tekstipaita ja verkkarit.

Kävimme ruokakaupassa ja kotiin. Tosin kotimatkalla koukkasimme oman kylän baarin kautta, yhdet oluet maistoimme. Pitihän sitä baarimikolle esitellä että meilläkin on vieraita, kyllä se tarkasti tuijottikin.

Viihdytimme koiria siihen asti että Ville tuli töistä ja suuntasimme Milanoon treffaamaan naiset Duomolle.

Pojjaat Duomon edessä

Kiertelimme hetken Duomon ympärillä että Jounikin näki nämä perusmestat jotka jokaisen turistin pitää nähdä (Duomo sisältä, ostoskäytävä jne).

Ville oli etukäteen selvitellyt mistä Milanosta saa hyvät aperatiiviruoat, helppo ja halpa tapa välttää ruokailu kalliissa paikassa. Työkaverin suosittelun mukaan hyppäsimme metroon ja menimme Naviglion varrella sijaitsevaan ravintolaan.

Naviglio

Drinkeillä ja alkupalojen jämiäkin näkyy lautasille.

Mahat tuli täyteen mutta aina on tilaa jälkiruoalle. Jätskibaarin kautta ja kotiin nukkumaan.

Lauantaina alkuperänen tarkotus oli mennä köysiradalla vuorelle. Ilma ei ollut kuin morsian ja vuorille luvattiin ukkosta joten otettiin suunnitelma B käyttöön. Naisten piti tulla junalla Rhohon, Ville ja Jouni lähtivät vastaan. Odottelua, muutama puhelu ja selvisi, väärä juna ja porukka Saronnossa. Eipä se mitään, kulkihan se auto sieltäkin hakemaan.

Suuren porukan takia Ville lainasi töistä autoa joten minäkin jouduin ajamaan. Suuntasimme Bellagioon. Alkumatka meni oikein näppärästi, sitten alkoi se halvatun pikkunen kapea kuolemantie. Vaan perille päästiin.

Satoi kaatamalla, mikä kieltämättä vähän haittasi. Nälkäkin oli ja koirat mukana, kysyttiin yhdestä ravintolasta josko koirat saisi ottaa sisälle mukaan, ei oikein terassikeli. Tämä sopi joten päästiin lämpimään. Syötiin kevyesti, neljä söi lasagnea ja kaksi kalaa. Sekä kaksi leikkelelautasta jaettavaksi kaikille. Lähdettiin kotia kohti kun ei siinä sateessa mihinkään viitsinyt kävelemään. Toista pikkuista tietä ajettiin, puristin rattia niin lujaa että kotona sain sormiin lihaskramppeja.

Ville käytti vieraita kenkäkaupassa ja illalla syötiin vielä pitsat. Ville ajelutti naiset vielä Peron metroasemalle ja melkein suoraan käytiinkin unille.

Sunnuntaina heti aamusta lentokentälle. Tavattiin siellä naiset ja Jouni lähti ja Ritva tuli tilalle.

Satoi edelleen kaatamalla. Oltiin nähty mainos että Rhossa olisi maalaismarkkinat ja lähdettiin katsomaan niitä. Siellä mitään enää ollut, luultavasti sen sateen takia. Istuttiin kotosalla, pelattiin Yatzya ja juotiin muutama lasi viiniä.

Sambuca-ryypyt ennen ruokaa

Maanantaina oli aikainen herätys ja lähdettiin markkinoille. Kotona oli vesi poikki joten käytiin Rhossa juomassa sumpit ja vessassa. Markkinoilta löytyi ostettavaa jos jonkinmoista, lähinnä kylläkin Ritvalle.

Markkinoiden jälkeen ei satanut joten lähdettiin autolla joelle koiralenkille. Vesi oli niin korkealla että uiminen olisi ollut mahdotonta mutta käveltiin siellä jonkin aikaa, aurinkokin innostui paistamaan.

Tiistaina lähdettiin Rho Centeriin. Löytyi kenkää ja muuta pientä sälää. Käytiin vielä ruokakaupassa ja illalla syötiin Ritvan tekemää lohta ja perunamuussia. Oli hyvää, pitkästä aikaa muussi maistui paremmalta kuin pastat yhteensä.

Koska joka päivä pitää olla jotain ongelmaa, netti lopetti toimimisen. Ville lähti Ritvan kanssa hakemaan uutta, eipä mennyt sekään putkeen. Olimme siis netittömiä illan, pelailtiin taas Yatzya.

Keskiviikko ja vähän ripsi vettä. Lähdettiin kävelemään Rhota ympäri. Eurokaupasta löytyi kaikkea pientä kivaa ostettavaa, sekä yhdestä rompeliikkeestä yksi menninkäinen. Käytiin kaljat juomassa ja ostettiin lisää aikaa nettiä varten.

Tehtiin vielä pitkä koiralenkki ja illalla katsottiin leffa. Kaatosateessa ei kovin kummia tekemisiä keksi.

Torstaina aukesi uusi ostoshelvetti 10 km päähän. Lähdettiin autolla sitä katsomaan. 4 km ennen päämäärää autojono pysähtyi. Ajateltiin että siellä on jokin kolari ja kierrettiin toiseen suuntaan. Ei ollut kolaria, kaikki jonottivat parkkipaikalle. Jätettiin auto kilometrin päähän ja käveltiin.

Iso ja hieno ostari, ruokakaupassa oli niin karseat jonot ettei mitään saumaa mennä sinne. Ostettiin nätit sormukset, käveltiin paikan läpi ja lähdettiin kotiin eläinkaupan kautta.

Kotona maistettiin sambuca-kolaa ja neljän maissa lähdettiin kylille, ostamaan tuliaisia ja sitten aperatiiville.

Illan ongelmakin tuli vastaan bussissa. Pari poikaa kävivät selvittämään jotain meidän bussilipuista. Ensin ymmärsin että ne ovat vääränlaiset, sen jälkeen ymmärsin että huomisesta eteenpäin pitää olla erilaiset liput. Alkuunkaan en ymmärtänyt mitä ne sitten riehuivat jos ongelmaa ei kerran ole. Lopuksi paikalle tuli nainen joka osasi englantia sen verran että vahvisti käsitykseni, en jaksanut alkaa vääntämään enää asiasta sen enempiä, pääasia että päästiin kotiin.

Perjantaina heitin Ritvan lentokentälle heti aamusta.

Lauantaista lähtien oli enemmän ja vähemmän satanut (no maanantaina ei tainnut sataa ollenkaan eikä tiistainakaan koko ajan), lentokentälle ajellessa alkoi kirkastumaan. Autosta astuttiin ulos niin satoi vielä viimeisen kerran, nyt se aurinko kyllä sitten paistaa. Murphyn laki.

Kiva viikko, vähän vaihtelua arkeen, kiitoksia kaikille osallistujille!

Lauantaina herättiin klo 6 ja lähdettiin kohti Genovaa. Koirat jäi tällä kertaa kotiin koska tarkoitus oli käydä akvaariomaailmassa.

Villen työkaverit olivat kertoneet ettei Genovaan pidä mennä autolla. Matkaahan sinne on vaan reilu 150 km mutta motari on kuulemma ihan jumissa ja koko kaupungissa on n. kolme parkkipaikkaa. Onneksi tässä vaiheessa on jo opittu suodattamaan tyyppien höpinät, italialaiset kun reissaavat eniten elokuussa (yleinen lomakuukausi) eivätkä vahingossakaan lähde aikaisin aamulla. Eli, autolla kohti Genovaa.

Olimme perillä puoli yhdeksän jälkeen. Mistään ruuhkasta ei ollut tietoakaan ja pienen arpomisen jälkeen löydettiin akvaariomaailman parkkipaikka jossa oli tilaa vallan mainiosti. Se niistä neuvoista taas.

Edustuskuva autosta

Ja tuonne mentiin

Syötiin aamupalaeväät ja paineltiin sisään. Oltiin etukäteen ostettu netistä lippu, tämäkin työkavereiden suosituksesta. Mutta eipä tarvinnut jäädä jumittamaan lipputiskille joten eipä siitä haittaakaan ollut.

Ekat öttiäiset

Voinen jo tässä vaiheessa pahoitella tulevien kuvien onnetonta laatua. Valaistus oli pääasiassa surkea, lasit naarmuisia joten vanhalla pokkarilla ei ihmeisiin pysty. Näillä mennään silti.

Käytiin katsomassa 3D-leffa merenpohjasta. Eipä tuo kovin kummonen ollut ja selostus oli tietysti vain italiaksi. Kesti kuitenkin reilun 10 min niin tulipahan nähtyä. Siitä sitten jatkettiin kierrokselle. Ekana oli hylkeitä, niistä ei kuitenkaan yksikään kuva onnistunut.

Hai ja jokin miekkakalaa muistuttava

Meritähti

Ville ja delfiini

Piraija

Pingviiniallas oli hieno, sen näki parista kerroksesta joten pääsi katsomaan miten lujaa ötökät uivat. Ei mitään saumaa saada kuvaa. Hauskoja otuksia kuitenkin.

Siellä siis oli muitakin kuin pelkkiä kaloja, liskoja, käärme, krokotiilejä (nukkuivat jemmassa), lintuja jne.

Kärmes

Jokin lisko

Ja valtava merikilpikonna. Käsi on mukana kuvassa antamaan suuntaa kaverin koosta.

Pari akvaariokuvaa

Yläkerrasta löytyi kolibrihuone. Lentelivät siellä vapaana, vain pari kertaa sain slaagin kun se ison ampiaisen kokonen lintu valtavan nokkansa kanssa lensi naamalle.

Myöhemmin löytyi papukaijoja

Jokin varaani tms

Pari erilaista meduusaa

Ja yksi yleiskuva akvaariosta

Ja siihenpä se loppuikin. Ihan hieno paikka vaikken tykkääkään isojen elikoiden (hylkeet, delfiinit jne) purkittamisesta. No, se siitä.

Kello ei ollut vielä kauhean paljon joten hetki kierrettiin Genovaa, siitä kun lähti jonkinlainen vanha kaupunki.

Ostettiin jätskit ja hortoiltiin pienillä sivukaduilla. Jossain vaiheessa huomasin että ympärillä seisoskelee kovin paljon toimettomia naisia, jälleen kerran löydettiin tiemme maksullisten naisten joukkoon. Lähdettiin pois ja kotia kohti.

Pieni sivukatu, mä ja kauempana alan ammattilainen

Sunnuntaina oltiin kotosalla ja juhlittiin Rassin 10-v synttäreitä!

Ensin nukuttiin ja lepäiltiin...

Välillä vähän panostettiin juhlintaan...

Käytiin pitkällä lenkillä...

Ja syötiin kakkua.

Ja vielä virallinen synttäriposeerauskuva, vielä kerran Rassille onnea pyöreistä vuosista!